Edellisestä postauksesta alkaa olla aikaa ja minulta on jo kyseltykin, että aionko vielä jatkaa "Aistimuksien" parissa.
Nyt olen ollut vähän yli viikon Suomessa ja päivät ovat menneet hujauksessa ylioppilasjuhlien, ihmisten näkemisen sekä pääsykokeiden myötä. Ja ajatukseni eivät ole ollenkaan kohdistuneet intoillen blogin kirjoittamiseen. Blogin kirjoittaminen oli vähän kuin harrastus Irlannissa ja koen, ettei Suomessa ollessani sille ole suurta merkitystä ainakaan itselleni. Joten luulen tämän olevan viimeinen postaus Irlanti-aikaani liittyen. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka joskus taas suuntaisin kohti muita maita ja herättäisin tämän takaisin henkiin.
Nyt vielä lopuksi haluan koota ajatuksia, mitä Irlanti- ja aupair-ajasta jäi käteen.
Irlannissa viettämäni aika sai todella kohtaamaan kasvotusten ne ajatukset ja asiat, jotka ovat itselleni tärkeimpiä. Tajusin, mitä haluaisin tehdä parantaakseni maailmaa omalla panoksellani. Ulkomailla asuminen avarsi näkemystäni maailmaan. Opin arvostamaan kotia ja Suomen oloja. Myös paremmat käytöstavat sekä julkisilla paikoilla hymyileminen on jäänyt kasvoilleni ja huulilleni myös täällä Suomessa.
Erityisesti olen kiitollinen siitä, että sain näin hienon mahdollisuuden päästä näkemään maailmaa erityisesti Dublinin. Aupairina toimiessani opin todella huolehtimaan pienempien tarpeista, joista on vanhempana todella paljon hyötyä, vaikka lastenhoitaminen ei sinäänsä ollutkaan ehkä unelmieni täyttymystä. Mutta kyllä lapsilla välillä on ihan liian sympaattisia juttuja, joita muistelen vielä pitkään hymy huulillani. Ja vaikka pieniä murheita matkalleni osuikin, ne eivät voita, mitä hyviä asiota sain kokea. Uusia ihmisiä, kielen oppimista sekä osittain kulttuurin oppista ja maailman näkemistä.
On kuitenkin ihana olla vain Suomessa, eikä tarvitse miettiä muiden asioita.
Ja lopuksi haluan kiittää teitä, jotka olette olleet kiinnostuneita matkastani ja olette lueskelleet postauksiani. Edellisten kahdeksan kuukauden aikana olen kasvanut henkisesti paljon ja se on itselleni todella merkityksellistä.
Toivottavasti nähdään pian ihan kasvotusten!
Inkeri
