Hyvä Päivä

Minun pääsiäinen on poikennut paljon tavallisesta kevätjuhlan ajasta täällä Irlannissa ollessani. Mutta täytyy sanoa, että silti tulen muistamaan tämän positiivisesti pitkään. Vietin pari päivää ihan yksikseen täällä host-perheen talolla. Pitkänä perjantaina heräsin hieman levottomasti nukutun yön jälkeen kauniiseen auringon nousuun todella aikaisin. Ja sitten hetken mielijohteesta päätin lähteä Howthiin (kuvia löytää edellisestä postauksesta). Sää oli upea ja aamuyhdeksän aikoihin sai aika rauhassa valloitta jyrkkiä nyppylöitä sekä ihailla merta.

Eilen pääsiäissunnuntaille minulla ei ollut alun perin mitään kummoista ajatusta, mutta parin googlettelun jälkeen päätin suunnata keskustaan. Ja nyt aion kertoa päivästäni sekä yhtiä lempipaikkojani, joissa eilen kävin.

Vuonna 1916 irlantilaiset kapinoivat pääsiäisenä brittihallintoa vastaan, vähän huonoin tuloksin. Silti tämä kyseinen Pääsiäiskapina on tärkeä symbolinen asia irlanitilaisille, joka loi alun keskusteluille Irlannin itsenäistymiseen. Ja tänä pääsiäisenä on siis kulunut 100 vuotta kapinasta ja keskustassa tämän myötä oli paljon aktiviteetteja. Puolelta päivin oli jonkinlainen pääsiäismarssi, josta tunnistin samoja joukkoja kuin Pyhän Patrikin päivän paraatista. Tarkoitukseni ei ollut mennä katsomaan marssia, mutta se osui juuri kohdalle.

DUBLIN FLEA MARKET

Dublin Flea Market on joka kuukauden viimeisenä sunnuntaina järjestettävä kirpputoritapahtuma(12 NewMarket, Dublin 8), jossa myyntipöydät ovat täynnä muun muassa vaatteita sekä vanhoja retro astioita. Kirpputoripöytiä löytyy parista hallista sisältä sekä ulkoa pihalta. Olen käynyt nyt parin kerran tälla kirpparilla ja vaikken ole mitään löytänytkään, olen todella pitänyt tunnelmasta. Voi vai ostaa mukillisen teetä mukaan ja kierrellä rauhassa. Varsinkin auringon paistaessa tämä on ollut todella mukavaa.

Paikan yhteydessä toimii halleissa muutenkin kuin kuun viimeisenä sunnutaina egokauppa ja pari todella sympaattista ruoka/kahvipaikkaa. Itse söin eilen herkullisia falafeleja huikean hummuksen kanssa katuruokatyyliin.

WALL & KEOGH

Olen löytänyt nelisen kivaa teepaikkaa täältä Dublinista, joista saa laadukasta teetä. Lempipaikkani ovat kuitenkin vanhaan tyyliin sisustettu Oolong Flowerpower (4 Stephens Street Lower, Dublin 2) ja eilisen päivän kohde urbaaninpi Wall & Keogh (45 Richmond St. South Portobello, Dublin 2). Oolongiin tulee mentyä useammin, koska Wall & Keogh ei sijaitse ihan ydinkeskustassa. Mutta pidän itse todella paljon kävellä kyseistä katua pitkin Liffey-joelta tuonne, koska siellä turisteja ei pahemmin ole, vaikka siellä onkin todella kivoja ruoka- ja musiikkipaikkoja.

Molemmista paikoista löytyy kymmenittäin teelaatuja vihreästä mustaan sekä rooboksia ja muita. Ja kyllä kahviakin monelmmissa tarjotaan sekä molemmista saa gluteenittomiakin syömisiä.

Jotenkin ehkä silti pidän W&K:n tunnelmasta enemmän. Eilen istuin ulkona nauttimassa teetäni kirjoitellen ja kuunnelle sivukorvalla muiden matkatarinoita. Eilen sää vaihtui tiuhaa vauhtia, mutta se ei minua haitannut. Kirjoitin ylöskin tällaisen mietteen:

  "Elämä on parhaimmillaan silloin, kun samanaikaisesti aurinko paistaa ja sataa vettä. Sade muka ristiriitaisesti pilaa sen ilon kelin, vaikka yhdessä muodostaakin täyttymyksen unelmieni."

St STEPHEN´S GREEN

Dublinissa on monia ihania puistoja, mutta yksi kauneimmista on hirmuisista lintumääristä huolimatta St Stephens Green. Puisto on monipuolisesti tehty vesi- ja kasvialueineen. 

Varsinkin nyt kun kevät alkaa olemaan täällä kasvien ollessa kauneimmillaan tulee niin hyvä mieli.

Mutta tämä kyseinen puisto on aika täynnä muitakin ihmisiä, niin voin suosittella myös menemään rauhaisampaan lyhyen matkan päässä olevaan Iveagh Gardeniin. Siellä on istumapaikkoja ja upea vesiputousta muistuttava suihkulähde.

Muuten päiväni kului suurimmalta osalta (niin kuin yleensäkin) vain kävellen Dublinin katuja. Se on rauhoittavaa. Illalla kävin salaatilla yhdessä vakiopaikassani Brick Alley Cafe´ssa(25 Essex St, Dublin 2) Temple Barin alueella. Olen aika varma, että kyseisetä kahvilasta saa yhden parhaimman mangosmoothien Dublinissa!

Mutta suurin syy, miksi suuntasin eilen Dublinin keskustaan oli se, että halusin mennä seuraamaan open mic-tapahtumaa, jossa laulaja/lauluntekijät esittävät pääosin omia kappaleitaan. Joka sunnuntai yhdeksän aikoihin The Bleeding Horse-nimisessä pubissa(24-25 Upper Camden St., Dublin 2) järjestetään Apollo Sessions-niminen open mic. Kävin viime syksynä kerran The International Barin(23 Wicklow St., Dublin 2) keskiviikkoisessa open micissä, mutta "myöhät" ajankohdat au pairille ei ole parhaat mahdolliset.

Mutta siis maantain ollessa vapaana, päätin mennä tarkistamaan tilanteen. Minua monet olikin kehottanut menemään laulelemaan omia kappaleitani, mutta ei ole pahemmin innostanut ajankohtien sekä vähäisen harjoittelun takia mennä. No siinä hermostuneena kysyin open micin pitäjältä, että olisiko ihan okei, jos lainaisin kitaraa sekä laulaisin suomeksi pari kappaletta. Ja sehän kävi.

Minua ennen oli nelisen vähän enemmin asiaan panostanutta lauluntekijää. Mutta vuoroni tullessa olin vain ihan vähän hermostunut, mutta positiivinen. Lauloin ne niin sanotut ainoat kitarabiisini ja yllättävän hyvin ne menivät siihen nähden, kuinka vähän olen täällä laulanut ja soittanut kitaraa. Ja kyllä sain pienen yleisön nauramaan sanoessani, etteivät he tulisi ymmärtämään mitään laulamaani. Ja kyllä he ihan kivasti taputtivatkin. Olin kyllä itsestäni todella ylpeä, että rohkenin tekemään sen, mitä rakastan.

 Jäi todella hyvä mieli tästä kokemuksesta, vaikka jouduinkin lähtemään juoksemaan heti esitykseni jälkeen melkein viimeiselle bussille.

Mutta tällainen oli minun pääsiäissunnuntai. Toivottavasti joku Dubliniin tuleva hyötyy näistä minun yksittäisistä vinkeistä.  Ja kyllä täältä kaikkea muutakin löytyy!

Inkeri

Matkaaja

Viimeisten kahden vuoden aikana olen itsenäistynyt todella paljon matkailemisessa. Pari vuotta sitten ylioppilaskirjoitusten jälkeen uskaltauduin lähtemään aivojen nollausreissulle Kööpenhaminaan. Viime keväänä ennen pääsykoerutistusta suuntasin jo ennestään tuttuun ja ihanaan Lontooseen.

Muutenkin viime vuonna tuli matkailtua Suomessakin muun muassa pääsykokeissa sekä keikoilla eri kaupungeissa ihan yksikseen ennen tänne Irlantiin tuloa. Ja vaikka joku saattaisi ajatella, että eihän au pairin elämä ole sinäänsä itsenäinen matka, niin olen sitä mieltä, että kyllä se omana päätöksenä on ollut. Tästä yksin matkailusta innostuneena ajattelinkin kirjoitaa siitä nyt pidemmin.

Olen aina ollut aika itsenäinen tallaaja ja varsinkin nyt "vanhemmalla" iällä, kun on tajunnut selviävänsä vähän huonommallakin englannilla sekä ilman muita matkaamisessa, siitä on todella löytynyt sitä jotain. Ja joku saattaa sanoa yksin matkaamisen olevan jotenkin outoa tai ettei ole ketään kenen kanssa jakaa ne hienot hetket. Outoa se ei ole, mutta onhan se aina välillä huikeaa kokea muidenkin kanssa maailman upeita paikkoja. Minulla kuitenkaan ei ole ollut vielä hirmuisesti mahdollisuuksia matkata muiden kanssa muiden elämäntilanteiden takia, joten olen haastanut itseni lähtemään yksikseen.

Olen ollut pienestä pitäen hoputtamassa ja kysymässä, että olinpaikan tarkkaa tietoa. Yksin matkatessa siitä ei ole ollut ongelmaa. On voinut lähteä aikaisemmalla bussilla, jos pelko lennolta myöhästymiseen tulisi. Vielä vuosi sitten tarkistin vähän liian monta kertaa passin ja matka-asiakirjojen mukana olemisen, mutta täällä Irlannissa se on helpottunut. Olen muutenkin vähän rentoutunut matkalle lähtemisessä. Mutta kyllä silti pitää olla tarpeeksi ajoissa lentokentällä tai millä sitten matkaakin.

Sitten matkakohteeseen. Onhan siinä se ihana vapaus, kun saa suunnitella oman mielensä mukaan päivän ohjelman. Voi vain fiilistellä tai sitten tehdä aktiivisempaa toimintaa. Kun suurin ongelma on matkalla se, ettei löydä tarpeeksi kivaa ruokapaikkaa, on matkailu suhteellisen helppoa. Jotenkin uusista paikoista saa ihan eri tavalla irti välillä, kun matkaa vain itsekseen. Itse olen huomannut, että osaan aika hyvin ajautua välillä esimerkiksi ruuhkaisimmilta kaduilta tyhjille kaduille, joilta löytää aivan uuden kulman. Ja tuopahan yksin matkaaminen omanlaista jännitystäkin, vaikkei kaikkein korkemmilta kielekkeiltä kurkistelisikaan. 

Itsekseen matkatessani olen oppinut paljon siitä, kuinka pienikin maiseman muutos tekee terää. Täällä Irlannissa en ole vielä yksin matkustanut Dublinia ja Dublinin lähellä olevia rantapaikkoja pidemmälle. Mutta sekin että pääsee pakoon edes pariksi tunniksi perusarkea ihanalle hiekkarannalle tai teelle lempipaikkaan on jotain oudolla tavalla voimauttavaa. Se myös tuottaa sen hymyn kasvoille, jota pitäisi kantaa mukana aina.

Välillä tapahtuu matkatessa hauskoja kohtaamisia ihmisten kanssa, vaikka olen todella huono puhumaan ihmisten kanssa ylipäätänsä ja small talkista puhumattakaan. Täällä Irlannissa olen sattumalta kohdannut pariinkiin otteeseen Suomessa asuneita maahanmuuttajia, jotka ovat syistään nyt täällä. Heidän kanssa puhuessa Suomea näin, kuinka ilo kumpusi heistä saadessaan puhua sellaista kieltä, jota muut ympärillä eivat tajunneet.

Matkaillessani yksin olen pääasiassa yöpynyt hostelleissa, joten yleensä huoneessa on ollut joku muukin. Pari viikkoa sitten eräs nainen hostellihuonessani oli aluksi hieman järkyttynyt, kun näin nuoren näköinen tyttö oli yksin matkassa. Kertoessani ikäni huomasin naisen huokaisevan helpotuksesta. Tuollaisia tilanteita täma "babyface" on kohdannut aikaisemminkin.

Kyllä unelmoin tälläkin hetkellä alintajuisesti joistakin kohteista, joihin en koskaan voisi ihan yksin lähteä. Mutta sen takia minullakin on omat unelmat toisten kanssa matkaamiseen. Mutta silti kannustan kaikki kokeilemaan edes kerran elämässään yksin matkaamista. Se on kasvattanut ja rohkaistanut ainakin minua suuresti, vaikken jokaiselle vastaantulijalle kertoisikaan elämäntarinaani.

Ja tuntuuhan se kivalta, kun kehutaan rohkeaksi matkatesaan yksikseen. Ja jos totta puhutaan, ei ole ollut koskaan yksin. Ainahan voi kysyä apua vastaantulijalta, jos sitä tarvitsee. Minultakin on kysytty apua ja olen yrittänyt auttaa muita parhaani mukaa, vaikka olisikin turisti itsekin.

Että sellainen teksti tuli kirjoiteltua. Kuvat otin eilen, kun suuntasin aamulla aikaisin auringon houkuttamana Howthiin yksin. Täytyy sanoa, että nautin täysillä aamusesta turistittomuudesta sekä pikku piknikistä yhdellä jyrkällä nyppylällä. Eilinen pitkä perjantai oli kyllä todella good Good Friday!

Muutenkin kaikille Hyvän Pääsiäisen toivotukset tässä samalla!

Inkeri

Aihetta Juhlaan - St. Patrick`s Day Dublin

Torstaina 17.3. vietettiin Pyhän Patrikin päivää (Saint Patrick´s Day) eli Irlannin kansallispäivää, jote vietetään Irlannin suojeluspyhimyksen Pyhän Patrikin kunniaksi. 

Dubliniin tulee monista maista ihmisiä viettämään sekä seuraamaan kyseistä juhlaa, ja niin oli tänäkin vuonna tullut. Ja täytyy sanoa, että tämä juhla oli kyllä huomattavasti värikkäämpi kuin Suomen Itsenäisyyspäivä.

Jo aamulla Dublinin kadut olivat täynnä Irlannin lipun väreihin (yleisesti vihreään) sonnustautuneita ihmisjoukkoja, jotka olivat valmiina moni vuotiseen Pyhän Patrikin päivän Paraatiin. Ja täytyy sanoa, että jos halusi nähdä jotain, niin piti mennä oikeasti ajoissa. Kyllä siinä tuli seisoskeltua ihan mukava tovi, mutta se kyllä kannatti. Oli soittokuntia Amerikasta asti sekä lasten piirruksien pohjalta oli toteutettu hienoja paraatirakennelmia. En tiedä, mutta koko päivässä oli todella yhteisöllinen fiilis ja täytyy sanoa, että oli kyllä yksi parhaista päivistä Dublinissa pitkään aikaan.

Paraatien ja tankkausten jälkeen suuntasin The National Concert Hallin eteen kadulle pystytetyn lavan läheisyyteen kuuntelemaan pääosin iirin kielistä musiikki. Oli iirin kielistä rappia ja sekä vähän perinteisempää musiikkia. Mutta huikein oli viimeinen bändi Seo Linn, joka on tullut suosituksi iiriksi coveroimistaan nykyajan suosikkikappaleista. Tässä bändissä oli/on ideaa ja poikien(varmaan pitäisi sanoa miesten..) innokas lavalla olo sai varmasti kielestä huolimatta tanssijalan vipattamaan. Sain kyllä apua energisestä esiintymisestä omaan live-keikka puutteeseeni. Sain taas irlantilaisten tapaan odotella jonkin aikaa esityksen alkua, mutta se ei keväisen auringon paisteessa haitannut ollenkaan.

Tämä kyseinen tapahtuma oli kyllä hienoa nähdä omin silmin.

Inkeri

Auringon alla - Brighton

Minulla on ollut pitkään unelmissa käydä jossain eteläisen Englannin rannikkokaupungissa. Ja jotenkin Brighton on ollut listan kärkipäässä.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä heräsin pitkäksi ajaksi ja unensekaisin ajatuksin päätin, että lauantaina matkaisin Brightoniin. Myös asiaan vaikutti se, että Lontoon ihanuudesta huolimatta halusin hieman uusia maisemia Englannin puolelta.

Aamulla olin intoa täynnä, vaikka olisin voinut nukkua vähän paremminkin. Matkailin aika tyhjällä junalla ja taisin vahingossa olla ykkösluokan vaunussa ihan yksikseen. No, ei kukaan ainkaan tullut valittamaan. 

Siinä aamulla junaillessani minua vähän huoletti sään tilanne. Ulkona oli aika lämmin, mutta sumu oli aivan hirmuinen. Mutta sumun tilanne kuitenkin helpotui Brightonin päässä. Vain merelle ei kovin kauas nähnyt, mutta se ei haitannut ollenkaan.

Täytyy sanoa, että oli huikeaa päästä Brightonin mukulakivirannalle. En tiedä mutta aika pysähtyi, kun istuunnuin alas katselemaan merta kädessäni sileäksi hioutunutta simpukan kuorta. Ihmiset makoilivat rannalla kuin kesä olisi ollut, Perheet ja pariskunnat tulivat syömään rannalle fish&chipsejä ja rohkeimmat uskaltuivat mereen uittamaan jalkojaan sekä yhden pikkupojan näin uimashortseissaan vedessä leikkimässä. Ja kaupungin kohinaa ei kuulunut. Se oli taianomaisen rauhoittavaa ja voin todella sanoa nauttineeni.

Ja oli myös hauska nähdä Brighton Pier-laituri, jonka päässä on huvipuisto. Minulle tulee siitä mieleen jotkut brittiläiset nuorisoelokuvat.

Brightonin kadut olivat kyllä todella täynnä ihmisiä hyvän sään ja lauantain kunniaksi. Brigtonin kaduilla oli kyllä todella kivoja pikkukauppoja ja ruokapaikkoja. Etenkin Kensigton Garden- nimisellä kadulla oli todella paljon sympaattisia paikkoja. Itse söin sään kunniaksi ulkona suorassa auringonpaisteessa. Sekä vuoden ensimmäinen jäätelö ulkona (oli muuten vegaaninen) suloisesta Gelato Gusto-jäätelöbaarista.

Jotenkin salaa unelmoin etelän aurinkolomasta, mutta tämä kyllä paikkasi sitä sään ja hyvän ruuan puolesta ihan täysillä.

Eli jos Lontoo kyllästyttää, niin kannattaa junailla jonnekin muualle, vaikka juuri Brightoniin.

Inkeri

Miljoonat maisemat - Lontoo

Lähdin viime keskiviikona viiden yön mittaiselle lomalle yhteen lempikaupungeistani Lontooseen. Tämä oli neljäs matkani kyseiseen kaupunkiin koko elämäni aikana, joten Lontoon kadut on kyllä yleisesti ottaen tulleet tutuiksi. Tämä loma menikin pääosin fiilistellessä ja nauttien hetkestä. Haluan jakaa kuitenkin lempikohteitani, -asioitani sekä -fiiliksiäni kyseisestä kaupungista.

PUISTOALUEET

Kun metsään ei pääse tarpomaa, niin onneksi on puistot ja Lontoossahan niitä riittää. Oma suosikkipuistoni on Lontoon pohjoisemmalla puolella oleva Regents Park. Ja jos jaksaa kävellä eteläpäästä pohjoispäähän kannattaa kävelle minun Lontoon yhdelle ykköskohteelle Primrose Hill:lle. Mäen päältä näkee Lontoon korkeimmat rakennukset ja siellä hiljaisuus huumaa sekä lenkkeilijät vetää mäkispurtteja. Ja Primrose Hill:ltä ei ole pitkä matka Camden Marketille. 

 RAKENNUKSET

Jos vertaa Lontoon sekä Dublinin keskustoja, niin Lontoon hulppeat rakennukset kyllä voittavat siisteydellään. Lontoon rakennuksissa on niin paljon hienoja yksityikohtia sekä muotaja, että niitä voisi ihastella pitkätkin ajat.

Lontoon alueelta löytyy useilta kaduilta vieri vierekkäin kauniilla väreillä maalattuja katuja. Tunnetuin katu värikkäiden talojen ansiosta on Portobello Road Notting Hillissä. Tämä kuva kuitenkin on otettu Chelsean alueelta.

VESISTÖT

Lontoon "pääjoki" Thames on ihan kunnon kokoinen verrattuna Dublinin keskutan halkovaan Liffeyyn verrattuna. Tällä reissulla tuli todella monta kertaa käveltyä ja fiilisteltyä hyvässä säässä Thamesin varrelta sen elämää. Oli hauska huomata lähtöpäivänä, kuinka monet tulivat lenkkeilemään joen varrelle.

 Lontoosta löytyy myös pienempiä kanaaleja, joiden varsilla saa kyllä tallustella aika rauhassa yleensä. Jotenkin vain tuli itselleni niin helpottunut olo tuolla kävellessä. Yllä otettu kuva on otettu King´s Crossin aseman pohjoispuolelta.

TAIDE JA KULTTUURI

Vaikken ole ihan hirmuinen museo-intoilija, niin silti käyn usein pyörähtämässä niissä (lukekaa: pienestä pitäen äidin mukana museoissa kiertänyt ja siitä ottanut velvollosuudeksi). Tällä reissulla kävin monta kertaa käymättä jättämässäni Victoria & Albert -museossa. Täytyy kyllä sanoa, että kyseinen museo oli todella vaikuttava. Minulla meni ihan kylmät väreet, kun tunnistin historian kirjojen tutut taideteokset.

Itselleni musiikkihan on kaikki kaikessa, mutta jotenkin en osaa ulkomailla kunnolla keikolle mennä. Mutta Lontoossa kun oltiin, niin olihan se käytävä katsomassa musikaali. Kävin katsomassa  Charlie & Chocolatefactoryn. Halusin käydä katsomassa jonkin vähän helpomman ja sellaisen, jonka juonen tiesin. Lavasteet olivat hienot ja lapsinäyttelijät vakuuttivat laulutaidoillaan. Mutta vaikuttavimmat musikaalit joita olen Lontoossa nähnyt ovat olleet lempimusikaalini Singing in the Rain vuonna 2012 ja viime keväisen Lontoon reissulla näkemäni yleisön mukaansa laulamaan temmannut Mamma Mia.

RUOKA

Vaikka Lontoo ei ole halvin paikka syömiselle, on sen ruokatarjonta kuitenkin ihan omaa luokkaa. On monista eri maista sekä erilaisiin ruokavalioihin suuntautuneita ruokapaikkoja. Itselläni tämän loman yksi kohokohta oli kyllä hyvä ruoka sekä ihanissa kahviloissa fiilistely ja take away-ruuan kanssa käppäily. Erilaisista ruokajutuista kiinnostuineille suosittelen Borough Marketia, josta löytää monenmoista ruokaa sekä juomaa.

Tämän reissun parhaan lounaan söin Carnabyn Kingly Courtin karibialaisessa The Rum Kitchenissä, kun tapasin hyvää ystävääni. Vieläkin vesi herahtaa kielelle miettiessä kyseisen paikan bataattiranskalaisia. Ja muutenkin Kingly Courtissa on paljon mukavan oloisia ja houkkuttelevia ravintoloita. 

Varoituksen sananen vielä. Lontoossa on liikaa söpöjä kahviloita, joihin haluaisi mennä vierailemaan.

YLEISFIILIS REISSUSTA

Täytyy kyllä sanoa, että reissu oli kyllä 5/5. En ole koskaan ollut noin rennoin fiiliksin missään. Luulen sen johtuneen yleisesti tutusta paikasta, oman täsmällisyyden sekä panikoinnin rentoutumisesta sekä siitä, ettein minulla ollut kunnolla mitään suunnitelmia. Sää oli kyllä aika täydellinen auringonpaisteineen ja mietinkin välille, että mille aurinkolomalle olenkaan tullut. Kevät näkyi ja tuntui. Nautin kauniista hetkistä ja tuntui, että kaikki asiakaspalvelijat olivat todella ihania ja kohteliaita. Aah.. olin kyllä niin lomalla ja rakkauteni Lontoon katuja kohtaan vain syveni. Kiitos siitä!

Tuli nyt kirjoitettua pitkä postaus, mutta ei tässä vielä kaikki. Minulla on vielä kaksi postaus kyseiseltä matkalta, koska kävin myös toisessa kaupungissa päiväreissulla sekä paljon kuvia reissulta ottaneena tulee parhaiden otosten postauskin.

Inkeri

Silmiin

Viime päivinä olen flunssasta huolimatta fiilistettlyt maaliskuun alkua. Olen myös silmään on pistänyt hieman itseäni huvittaviakin juttuja.

Ensinnäkin eilis-aamulla heräillessäni viikon viimeiseen työpäivään oli ilmeeni ikkunasta ulos katsoessani hieman pettyneen huvittunut. Siellä nimittäin oli lunta. Ulkona autot nököttivät melkein viiden sentin lumikerroksen jälkeen. Lapsethan tietysti olivat innoissaan kaduilla ja koulun pihalla, mutta täytyy myöntää tämän au pairin hymy kyllä hieman hyytyi räntäsateessa rämpiessä. Vaikka talvella sekä lumella on iso paikka sydämessäni niin silti.. Itselleni tämä oli kyllä todella huvittava pettymys, koska ollaan Irlannissa ja vielä on maaliskuu.

Tänään aamulla reippailin salille ennen ovien avaamista. Siellä minä sitten seisoskelin iältään keskimäärin +50 olevien henkilöiden kanssa. Edellis-iltana olin salilla ehkä iältään keskimäärin 20-30 vuotiaiden kanssa. Eli tämän pointtina oli hauska huomata tämä ikäjakauma.

Viime viikon lauantain vietin flunssapotilaana, mutta sunnuntaina oli pakko päästä hengittämään raikasta ilmaan. Suuntasin keskustaan joka kuukauden viimeisenä sunnuntaina järjestettävälle kirpputorille Newmarket 12. Sää oli kaunis ja kun poikkesin sivutielle pois päätieltä, siinä oli jotain niin taianomaista. Se sivukadun hiljaisuus ja jostain kaukaa kuuluva kirkon kellojen ääni sai minut niin ajattomaan tilaan.

Tuossa viime viikon aistinuksia. Kuvat otin viime viikolla arkipäivänä, kun sain yhden päivän kokonaan vapaaksi. Suuntasin lempi ilmaismuseoon Dublinissa taiteeseen ja historiaan liittyvään Decorative Art & History-museoon sekä Dublinin National Botanic Gardeniin.

Ensi viikkoa odotan jo innolla, koska edessäni olisi pikkuloma.

Toivottavasti kaikki on kaikilla hyvin!

Inkeri