Mietin elämää

Nyt yli kuukauden ajan olen oleskellut täällä Irlannissa. Olen nähnyt jo kaikenlaista, mutta sinäänsä en ole varma onko aika mennyt hitaasti vai nopeasti. Ehkä siis ihan sopivaa vauhtia.

Ajattelin kirjata ylös muutamia asioita, joista pidän/en pidä kokemuksien sekä fiilisten tasolla.

ASIOITA, JOISTA ERITYSESTI PIDÄN:

Vapaa-ajallani voin vain lähteä keskustaan kiertelemään tai kävelylle. Ja melkein joka kerta pyrin käymään uusilla kaduilla, jotta oppisin mahdollisimman hyvin ne Dublinin alueet, joilla itse eniten oleilen.

Säät ovat olleet todella kauniit auringon-nousuineen ja -laskuineen sekä sateenkaarineen. Paikalliset sanovat hyvän syys-sään johtuvan osittain huonosta kesästä.

Rakastan bussilla matkustamista. Niin siis täällä Dublinissahan on kaksikerroksisia busseja ja kyllä, pyrin menemään aina ylempään kerrokseen istumaan. Sieltä näkee maisemat paremmin tietysti.

Meren lähellä asuminen. Rakastan todella katsella horisonttiin, jonka vastarantaa ei näy. Myös lähellä olevat vuorimaisemat tuovat tietynlaista jylhyyttä täällä oleviin maisemiin.

Ulkona syömisestä sekä teellä käymisestä on tullut näiden viikkojen aikana tapa. On se vähän hassua, mutta nautin saadessani istua paikallisten yritysten pöytiin. Ja pyrin tässäkin asiassa siihen, että etsin mahdollisimman paljon uusia paikkoja. Olen löytänyt aika monta kivaa teepaikkaa, kasvisravintolaa sekä söpöjä kahviloita löytyy tosi monilta kaduilta.

ASIOITA, JOISTA EN ERITYISEMMIN PIDÄ:

Tutut usein kysyvät, että ikävöinkö Suomea ja kotia. En sanoisi ikävöiväni Suomea, mutta kaipaan monia asiota sieltä. Kaipaus on välillä aika suuri esimerkiksi hiljaisuutta ja ajallista täsmällisyyttä kohtaan. 

Sitä voin sanoa ikävöiväni, että minulla ei ole niin paljoa aikaa laulaa ja soittaa. Tai silloin kun haluaisin soitelle, niin se ei ole mahdollista. Harmittaa, kun taidot kärsivät. Niin ja muutenkin musiikin kuuntelu painoittuu suomalaisista laulajista/bändeistä koostuvasta listasta, joka on ipodissani.

Usein vielä kieleni menee solmuun ja englannin sanastoni ei ole kovin laaja. Mutta yleensä asiosta on kuitenkin ihan mukavasti selvitty.

Omaa saamattomuuttani tutustua uusiin ihmisiin. Tietysti olen joihinkin tutustunut, mutta aika heikonlaisesti. Osa syy tähän on se, että en vielä täysin luota omaan englannin kielen taitooni. Haluaisin myös mieluusti tutustua paikallisiin enemmän, mutta se saattaa näin au pairina olla välillä ehkä hieman haastavaa. Pitäisi olla vain rohkeampi.

Ja loppuun vielä kuva tämän viikon maanantailta, kun osallistuin perheen lapsen naamiais-syntymäpäiville. Mietin, että taitaa olla kymmenen vuotta siitä, kun viimeksi olin naamiais-syntymäpäivillä. Ja nekin vielä olivat omat juhlat.

Täällähän tänään on Halloween ja lapset kiertelivät ovilla "karkki ja kepponen"- kierroksella. Kyseinen kierros on samantyylinen kuin virpomiskierros Suomessa. Itse en kuitenkaan pahemmin kyseisestä juhlasta välitä, mutta antaa muiden nauttia. 

Inkeri

Tuulta Päin - Dún Laoghaire

Viikonloppu, eikä mitään kovin suuria suunnitelmia. Lauantaina kuitenkin päätin lähteä kohtaamaan taas minulle täällä tärkeäksi tulleen ystävän, meren. 

Suuntasin tällä kertaa Dublinin eteläpuolella sijaitsevaan Dún Laoghaireen ja voi, että kuinka ihastuinkaan kyseiseen paikkaan. 

Dún Laoghairessa on isojen vallien avulla suojattu satama-alue. Kyseisellä alueella oli myös purjehdustoimintaa ja luultavasti myös varmaan muunlaisia vesiaktiviteettaja. Ja tuolta näki Howthiin, jossa kävin pari viikkoa sitten.

Aamulla lähtiessä oli kyllä aika väsynyt olo huonosti nukutun yön jälkeen. Ja sen lisäksi vielä satoi, kun lähdin. Mutta onneksi päätin suunnata tuonne. 

Erityisesti pidin siitä, että Dun Laoghairessa pahemmin ollut turisteja, vaan paikalliset elivät siellä elämäänsä ja kävivät kävelyllä satama-alueella. Pidin myös kaupunginosan pienen sympaattisesta keskustasta.

 En tiedä, mutta meri antaa minulle erityisellä tavalla voimaa täällä. Meri on omalla niin koukuttava, kun sitä voi vain katsella ja miettiä, että jossain tuolla on ehkä vastaranta. Ja erityisesti kyseisetä pikkureissusta hienon teki upea aurinkoinen sää. Minulle tuli välillä sellainen olo, että olisin ollut jossain välimerellisessä kohteessa. Ainut mikä hieman häiritsi oli ihan hirmuisen kova tuuli, mutta ei sekään minua suuremmin haitannut.

Ja loppukevennykseksi selfie, joka kuvaa hyvin sitä kovaa tuulta, aurinkoa ja positiivista sekä latautunutta mieltä.

Ja eilen sain vihdoin kuvailtua sekä latailtua Youtubeen uuden kappaleeni "Pois Lentäneet". Tein kappaleen jo ennen Irlantiin lähtöä, minkä saattaa kysymyksineen huomata sanoituksesta. Kannattaa laittaa äänet aika täysille, jos haluaa saada paremmin selkoa sanoista. 

Enjoy!

Inkeri 

Aamulla aikaisin - Galway

Eli perjantai-iltana suuntasin Galwayhin bussilla yhden aupair-kaverin kanssa. Yövyimme hostellissa joka sijaitsi ihan Galwayn pääkadulla.

Sunnuntaina meillä oli hyvin aikaa kierrellä Galwayn katuja. Heräsimme aikaisin ja suuntasimme kohti Galwayn rannikkoaluetta, jossa kävelimme rauhassa sekä nautimme aamun hiljaisuudesta.

Maisemat olivat taas niin huikeita, että välillä sitä ihmettelee tätä maailmaa.

Galwayn keskustasta kulkee pieniä jokia, joiden varsilla on paljon erilaisia rakennuksia.

                     

Olin neljä vuotta sitten Galwayissa ja yllättävän hyvin muistin paikkoja sieltä. Galway on mukavan pieni paikka juuri tällaiselle viikonloppumatkalle. Galwaysta pääsee myös todella helposti yhdille Irlannin suosituimmista päivämatkailukohteista kuten aiemmin mainittuun Connemaraan, kauniille Aran saarille sekä huikeille Moheirin kallioille. Itse kävin saarilla sekä kallioilla neljän vuoden takaisella reissulla. Voin suositelle kaikille Galwayta ja noita muita kohteita.

Inkeri

Vuorilla on maa - Connemara

Viikonloppuna suuntasin toisen au pairin kanssa Dublinista länteen Galwayhin, jossa vietimme oikein antoisan pikkumatkan.

Lauantaina lähdimme bussimatkalle Connemaran kansallispuiston alueelle. Siellä näimme hienoja vuori- sekä järvimaisemia, kirkkoja ja linnoja.

Myös bussin ikkunasta näkyi paljon erilaisia eläimiä, kuten niitä mustapäisiä lampaita, lehmiä, aaseja sekä Connemaran poneja.

Ajoimme takaisin merenrantaa pitkin takaisin Galwayihin.

Galwaysta teen ihan oman postauksen.

Inkeri

joku syntyy, joku kuolee

"Sä nukut siellä ja mä nukun täällä. On tähtien tilkkeet kummankin päällä..."

Näin alkaa tämän vuoden lempikappaleeni "Joku syntyy, Joku kuolee", jonka esittää helposti lähestyttävä pop/rock-musiikkia esittävä Pimeys.

Voisin kertoa hienoja juttuja kyseisestä bändistä, joka sai uskoni suomalaiseen musiikkiin kasvamaan alkuvuodesta isolla kädellä. Mutta tänään ajattelin kertoa omakohtaisia pohdintojani kyseisestä kappaleesta.

Noin kymmenen kuukautta sitten kuuntelin YleX:n Uuden musiikin iltavuoroa vähän väsynein fiiliksin. Muistan, kuinka istuin sängylläni läppäri edessäni. Pian laitteen kaiuttimista alkoi kuulua niin kauniin pelkistettyä pianonsoittoa ja miesääntä. Silloin kaikki muu pysähtyi, kun laulu kulki selkeästi eteenpäin. En tiedä, mutta kappaleen loputtua väsymyksestä ei ollut tietoakaan. Oloni oli todella voimaantunut. Heti kappaleen kuultuani, oli minun tietysti pakko etsiä lisää tietoa Pimeydestä ja tällä tiellä ollaan.

Ne jotka kuuntelevat tämän kappaleen vain pintapuolisesti, saattaavat vain ajatella, että niinhän niitä ihmisiä syntyy ja kuolee. Toisille taas tämä kappale kuvastaa ja varmasti monelle onkin lyriikka rakkaudesta, joka on loppunut tai jota ei voi koskaan saada.

Minulle teksti kuvaa omaa unelmointiani, joka antaa itselleni paljon voimaa.

 Säkeistössä sanotaan: "Ei me koskaa toisiamme saada. Sä haluut tanssii, mä mökkiin käyn maata. Mut kuule, vasket vedellä soivat meille kummallekin."

Peilaan unelmani tuon tanssivan rooliin sen muistaen, että olen kuitenkin haaveideni kanssa samassa maailmassa.

Kertosäe jatkaa samaa rataa: "Koko ajan joku syntyy ja joku kuolee."

Itselleni syntyminen ja kuoleminen tässä ajatuksessa kuvaa sitä, että aina tulee ja menee uusia unelmia. Jos jokin ei olisikaan mahdollista jollain tietyllä tavalla, niin sen saattaa pystyä toteuttaamaan toisella tavalla. Tai sitten vanhat haaveet korvautuu kokonaan uusilla asioilla. Näiden positiivisien ajatuksien takia tästä hieman surumielisestä lyriikasta löytyy paljon myös toivoa tuovaa tunnelmaa.

Koen kappaleen myös sinäänsä olevan hyvä Irlanti-biisi. Vaikka se ei Irlannista varsinaisesti kerrokkaan, pystyn itse löytämään kuvainnollisia irkku-piirteitä tästä biisistä. Etenkin  "tähtien tilkkeet"-, "aallot lyövät renkaisiin laiturin"- ja "ulkona myrskyää, sisällä on lämmin"-kohdat luovat itselleni näkemieni asioiden myötä irlantilaisia viitteitä, vaikka nuo voisivat ihan hyvin kuvata mitä tahansa paikkaa vain.

Tämä on yksi niistä ainoista kappaleista, joita voin kuunnella monta kertaa putkeen ilman kyllästymistä. Sen voimaannuttava ja hetkeen rauhoittava tunnelma saa oloni niin onnentäyteiseksi. Tämän takia olen joka ilta kuunnellut kyseisen kappaleen täällä Irlannissa. Samalla se muistuttaa myös elämääni Suomessa, joka on itselleni todella tärkeä.


Jos joku ei ole kuullut kyseistä kappaletta, niin alla olevasta linkistä sen voi kuunnella:

https://youtu.be/UQLFk2ThtNM

Tällainen postaus tällä kertaa. Olen varma, että teen jotain musiikkiaiheisia postauksia jatkossakin ihan oman kiinnostukseni takia.

Inkeri

Maisema huumaa - Howth

Eilen oltiin asian ytimessä, eli katsomassa Irlannin huikeita maisemia ja rantoja. Kohteena oli pohjoisessa vähän yli 10 kilometrin Dublinin keskustasta sijaitseva suosittu kalastajakylä Howth.

Howthissa on hienoja ranta-aluieita ja siellä pääsee halutessaan patikoimaankin kunnolla. Itse suuntasin Howthiin toisen suomalaisen au pairin kanssa Dart-junalla, josta jäimme pois ennen kunnon turistipaikkoja. Mutta jos haluaa nähdä enemmän maisemia menomatkalla, niin kannatan bussilla menemistä.

Sen myötä löysimme todella kauniin hiekkarannan, jossa ei ollut muista turisteista tietoakaan. Itselleni tuli pieni flash back neljän vuoden takaiseen Irlannin reissuun, jolloin ensimmäistä kertaa pääsin kunnolla merenrannalle. 

Itse myös arvostan Irlannin karuja rantoja enemmän kuin oikeiden rantalomakohteiden hiekkarantoja. 

Ja tuolla kyseisellä rannallakin löytyi kauniin sileää hiekkaa.

Rannalta suuntasimme satama-aluetta sekä lähdimme patikoimaan kohden Howthin karuja kallioita.

Tämä viimeinen kuva kyllä kuvaa hyvin minun irlantilaista sielun maisemaa. Merta, vuoria ja vihreää.

Tuli monta kertaa sanottua ääneen se, että on niin absurdia ajatella asuvansa niin lähellä näin huikeita paikkoja. 

Eniten Howthissa fiilistelin karun kauniita maisemia, loputonta horisonttia sekä taivaalle koko ajan ilmestyneitä uusia lentokoneita.

Mutta jos joku Dubliniin matkaa ja haluaa nähdä tämän tyylistä luontoa, niin Howthiin kannattaa suunnata. Niin ja kyllä siellä on aika paljon muitakin, mutta missä ei olisi.

On tämä aika huikeeta!

Inkeri