Rantaviiva - Malahide Beach

Aamulla heräsin hieman vähäisten yöunien jälkeen ja päätin, että haluan lähteä jonnekin. Kohteekseni valiutui Malahiden pikkukylä, joka sijaitsee vähän yli 20 kilometrin päästä Dublinin keskustasta. Kyseiseen paikkaan matkasin kätevästi junalla Dublinista, mutta bussitkin kulkevat.

Kävelin Malahiden rannalle Malahide beachille. Olen täällä ennenkin hehkuttanut meren kiehtovuutta, mutta taas koin sen taian. Olisin voinut melkein jäädä koko päiväksi tuonne katselemaan leikkiviä koiria sekä liikkuvaa rantaviivaa.

Huomasin jo pieniä viitteitä keväästä. Narsisseja näkyi nurmella. Ja päivän unohtumattomin hetki oli se kun seisoin rannalla kovassa tuulessa. Mutta tuuli ei ollut kylmä, vaan se tuntui erittäin lämpimältä aina ajoittain.

Ja viimeinen kuva taloista on ihan Malahiden juna-aseman vierestä. Tällaiset eri väriset talot ovat myös mieleeni.

Mutta eipä tässä muuta!

Inkeri

Ei Saa Luovuttaa

Täällä merien takana kotoa tulee pohdittua aika paljon, mitä sitä tulevalta haluaa. Olen viime viikkoina lukenut todella monta tekstiä unelmien toteuttamisesta ja vahvuudesta. Ja niin yhtenä aamuna viime viikolla heräsin ennen herätyskellon soittoa ja tajusin sen itsekin.

Eli miksi tyytyä johonkin, mistä ei unelmoi ollenkaan? Kysymys on haastava, jos pelkää ettei muut ymmärrä tai oma yrittäminen ei riitä. Mistä löytää se voima ja vahvuus antaa kaikkensa pystäkseen siihen, mikä on sydäntä lähimpänä? Ja se itseensä uskominen, missä sen piilopaikka aina onkaan hetkinä, jolloin eniten sitä kaipaa?

 Omalla kohdalla en kyllä ole vielä tehnyt kaikkea unelmiani eteen. Tajusin kuitenkin, että kyllä pystyn toteuttamaan sen, mitä muutkin. En kai voi olla niin huono oppimaan, vaan opetus- tai harjoitustavat ovat olleet vääriä. Ja harjoituksen määrä on ollut liian vähäinen. Uskon kertaamisen ja tekemällä tekemisen olevan se tapa, jolla asiat oppii kaikkein parhainten. Mutta tärkeintä kaikessa on se, että uskaltaa sanoa ääneen unelmoimansa. Silloin se konkretisoituu ja asia on helpommin kohdattavissa. Ja se että uskaltaa puhua unelmistaan avoimesti. Kyllä ihmiset yleensä ymmärtävät, jos näkevät toisen katseessa tai kuulevat puheessa sen palon johonkin. Tietysti on etsittävä tietoa, miten voi päästä lähemmäksi unelmaansa. Mutta varmasti meidän ympärillä jossain on sellaisia ihmisiä, jotka ovat samalla aaltopituudella. Ja kun asiat varmistuvat sekä oppii asioita, uskominen itseensä kasvaa. Mutta jos oikeasti on unelmia, niin niitä ei saa heittää parin epäonnistuminsen takia roskiin. Eli ei saa luovuttaa, aina pitää yrittää. Varmasti unelmat toteutuvat, jos oikeasti jotain kovasti tahtoo.

Taas vähän tällaista yleistä pohdiskelua jokaisen elämään liittyen. 

Täällä on ollut parin viimeisimmän päivän aikana aika lämmin. Tuntuu kuin kevät olisi jo ovella koputtelemassa, mutta sitähän on vielä paha sanoa. Elämä tällä hetkellä maistuu oikein hyvältä. Terkkuja!

Inkeri

Hetki on Kaunis

Hups.. Tuli vähän taukoa kirjoitteluun, mutta minulle ei ole ollut mitään järkevää kirjoituksen aihetta. Täällä tällä hetkellä kaikki on hyvin, vaikka takana on aika rankka viikko. Mutta jotenkin olen löytänyt kaikkien pientenkin laskujen jälkeen positiivisen ajattelun kautta asioihin hyvät puolet. Ja älkää huolestuko minulla kaikki täällä on oikeasti todella hyvin. Ja näiden positiivisten ajatuksien ajatuksien myötä ajattelin kirjoittaa positiivisuuden voimasta.

Itselleni joskus sen positiivisen asenteen löytäminen on todella vaikeaa. Se oikeasti tarvitsee ponnisteluja. Mutta sitten kun se löytyy, niin olo on niin avoin ja helpottunut. Jotenkin itse usein pyörin vain omissa ajatuksissani, enkä puhu niistä kenellekään ja se vaikeuttaa asioista positiivisuuden löytämisen. Mutta aina jollekin puhuessa asiat tuntuvat jotenkin paljon helpommilta käsitellä.

Usein minusta tuntuu, että me joilla asiat ovat hyvin, niin emme näe niitä oikeasti tärkeitä pieniä ilon aiheita elämästämme. Olemme niin sokeita kaikelle, sille hyvälle mitä ympärillämme on. Ja jos ajattelen, minulla on asiat paremmin kuin hyvin. Jotenkin sen tajuaa parhaiten oikeasti silloin, kun kuulee huonoja uutisia maailmalta tai läheltä. Jotenkin olen onnellinen siitä, että minulla on mahdollista avata silmäni tällä tavalla kaikelle hyvälle. Varsinkin tällä viikolla olen fiilistellyt täällä Irlannissa olleita öiden pikkupakkasia, jotka ovat tuoneet aamuihin raikkautta sekä kauniita auringonnousuja. Myös olen ilahtunut niin suuresti hymyilevistä kaupan myyjistä tai lapsien halauksista. Se on niin ihmeellistä, että noin pienet eleet voi tehdä niin hyvän mielen.

Ja kun löytää tasapainon positiivisuuden kanssa, elämästä nauttiminen saa aivan uuden merkityksen.

Ja olen aivan varma, kun elettäisiin positiivisemmalla sekä avoimemmalla asenteella niin maailma parantuisi melkein väkisinkin. Joten hei, eikö vaan, että ensi kerralla pyritään hymyilemään julkisilla paikoilla ja kiitetään muita kaikissa tilanteissa sekä kaikista meille annetuista hienoista asioista.

Inkeri

En Tietää Mä Voi

Tuli sellainen olo, että haluan päästä jotain kirjoittelemaan tänne, vaikka ei minulla mitään sen kummempaa asiaa olekkaan.

Olen siis täällä Irlannissa kohta taas ollut melkein viikon ajan. Vaikkei arki vielä ole kunnolla alkanutkaan, niin tiedän sen olevan erilainen kuin viime syksyn täällä. Uusi vuosi vaihtui omalta kannalta unisesti. Jaksoin valvoa siihen asti, kun Suomessa uusi vuosi vaihtui ja sen jälkeen suuntasin untenmaille.

Itselleni uuden vuoden juhliminen ei ole koskaan ole ollut niin tärkeä juhlittava aihe. Mutta jotenkin minä aina uuden vuoden lähestyessä odotan sitä, että seuraava vuosi alkaisi ja vanhan voisi jättää taakseen. Onhan se sinäänsä hassua ajatella elämää sillä tavalla, että se muka muuttuisi vuoden vaihteessa, vaikka sitä voisi periaattessa muuttaa ihan minä päivänä vain. Minulle kuitenkin tulee vuoden vaihtuessa aina sellainen kutkuttava olo, että ei vain voi tietää, mitä vuoden 365 (okei tamän vuoden 366..) päivään oikein mahtuukaan. Sen takia tämä elämä onkin niin mielenkiintoista, koska ei koskaan voi tietää päivien kulkua tai elämän lentoa.

Haluaisin kuitenkin uskoa, että tämä vuosi tuo tulleessaan uusia ihmisiä sekä mahtavia paikkoja. Haluan myös uskoa siihen, että opin sekä löydän tämän vuoden aikana taas itsestäni uusia puolia. Jotenkin myös tunnen sen, että vaikka tänäkään vuonna kaikki suurimmat unelmat eivät toteutuisikaan, niin silti löytäisin sen oman paikkani. 

Sitä ei voi tietää, mitä aika tuo tullessaan. Joten eletään päivä kerrallaan ja kohdataan päiviin tulevat tapahtumat lapsenmielisellä innolla.

Inkeri