Täällä merien takana kotoa tulee pohdittua aika paljon, mitä sitä tulevalta haluaa. Olen viime viikkoina lukenut todella monta tekstiä unelmien toteuttamisesta ja vahvuudesta. Ja niin yhtenä aamuna viime viikolla heräsin ennen herätyskellon soittoa ja tajusin sen itsekin.
Eli miksi tyytyä johonkin, mistä ei unelmoi ollenkaan? Kysymys on haastava, jos pelkää ettei muut ymmärrä tai oma yrittäminen ei riitä. Mistä löytää se voima ja vahvuus antaa kaikkensa pystäkseen siihen, mikä on sydäntä lähimpänä? Ja se itseensä uskominen, missä sen piilopaikka aina onkaan hetkinä, jolloin eniten sitä kaipaa?
Omalla kohdalla en kyllä ole vielä tehnyt kaikkea unelmiani eteen. Tajusin kuitenkin, että kyllä pystyn toteuttamaan sen, mitä muutkin. En kai voi olla niin huono oppimaan, vaan opetus- tai harjoitustavat ovat olleet vääriä. Ja harjoituksen määrä on ollut liian vähäinen. Uskon kertaamisen ja tekemällä tekemisen olevan se tapa, jolla asiat oppii kaikkein parhainten. Mutta tärkeintä kaikessa on se, että uskaltaa sanoa ääneen unelmoimansa. Silloin se konkretisoituu ja asia on helpommin kohdattavissa. Ja se että uskaltaa puhua unelmistaan avoimesti. Kyllä ihmiset yleensä ymmärtävät, jos näkevät toisen katseessa tai kuulevat puheessa sen palon johonkin. Tietysti on etsittävä tietoa, miten voi päästä lähemmäksi unelmaansa. Mutta varmasti meidän ympärillä jossain on sellaisia ihmisiä, jotka ovat samalla aaltopituudella. Ja kun asiat varmistuvat sekä oppii asioita, uskominen itseensä kasvaa. Mutta jos oikeasti on unelmia, niin niitä ei saa heittää parin epäonnistuminsen takia roskiin. Eli ei saa luovuttaa, aina pitää yrittää. Varmasti unelmat toteutuvat, jos oikeasti jotain kovasti tahtoo.
Taas vähän tällaista yleistä pohdiskelua jokaisen elämään liittyen.
Täällä on ollut parin viimeisimmän päivän aikana aika lämmin. Tuntuu kuin kevät olisi jo ovella koputtelemassa, mutta sitähän on vielä paha sanoa. Elämä tällä hetkellä maistuu oikein hyvältä. Terkkuja!
Inkeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti