perjantai 30. maaliskuuta 2018

Tervetuloa - suosituksia Pietariin

Oho.. Täällä taas!
Siitä on melkein kaksi vuotta, kun palasin Irlannista aupairin hommista. Tässä parissa vuodessa on kerennyt tapahtua kaikenlaista. Suurin muutos on ollut kuitenkin se, että syksyllä 2016 pääsin opiskelemaan yhteisöpedagogiksi Mikkeliin Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakouluun(XAMKiin). Kun pari vuotta sitten palasin takaisin Suomeen, päätin pitää tämän blogin avoinna mahdollisille uusille ulkomaan reissuille. Vaikka olen kerennyt vähän matkaillakin tässä välissä ympäri Suomea Lapista Etelään ja viime elokuussa pienimuotoisella Pohjoismaa-reissulla, en ole kokenut olevan mitään suurta kerrottavaa paitsi NYT.


Kaksi viikko sitten palasin Pietarista, koska pääsin koulumme kautta järjetettävälle intensiivikurssille. Kyseisellä kurssilla saimme tietoutta taidelähtoisiin terapia- ja hoitomenetelmiin Venäjällä ja Suomessa. Itse lähdin mukaan, koska halusin saada lisää tietoutta oman koulutukseni rinnalle. Myös Venäjä maana kiinnosti tuntemattomuudessaan sekä ajankohta juuri ennen harjoittelun alkua oli mitä mainioin.
Ajattelin, että haluaisin kirjoitella parit minun pikkuvinkkini ja huomioit Pietariin matkaaville, vaikka meidän viikko-ohjelma kurssin takia olikin aika täysi. 


      KATUKUVA, RAKENNUKSET JA YLEISKULTTUURI

 
Minulla ei ollut mitään odotuksia Pietarista kaupunkina tai Venäjästä maana. Lähdin matkaan avoimin mielin ja sain positiivisen ensikohtaamisen Pietarista. Yleisesti kadut olivat siistejä keskustan alueella, jossa pääsääntoisesti kuljimme. 
Ihmiset olivat ystävällisiä asioidessa esimerkiksi kaupoissa, vaikkeivat he aina puhuneetkaan englantia. Ihastuin Pietarin värikkäisiin korkeisiin rakennuksiin, vaikka niiden vierellä olikin paljon vanhoja ja korjaamattomia rakennuksia. Esimerkiksi hotellimme ja yhteistyökoulu sijaitsi Vasilin saarella, jonka päämetroaseman vierestä kulki yläpuolella näkyvä värikäs kauppakatu. Itse ihmettelin useaan otteeseen monia päälleikkäin meneviä sähköjohtoja, koska Suomessa nykyään niitä on aika vähän yleisestikin.
Toinen asia johon kiinnitin huomiota oli rakennuksissa oleviin vesiränneihin (isän mukaan syöksytorviin..). Ne olivat kolme kertaa Suomessa olevien kokoisia ja ääntivät pahasti varsinkin öisin lämpimien päivien aikana sulaneen jään irrotessa. Piti myös olla varuillaan kävellessään kaduilla, koska katoilta saattoi tippua vaarallisesti jäätä.
Ja Pietarin syvälle menevät metrotunnelit ansaitsevat oman mainintansa. Liukuportaiden pää tuntui ajoittain olevan todella kaukana, mutta ei se muuten eronnut muiden maiden metroilusta. Metro oli selkeä, koska kyltit olivat venäjän lisäksi kirjoitettu myös eglanniksi(tai länsimaisesti selkeämmällä tekstillä). Ajoittain metrot olivat kyllä todella täynnä, mutta itselle se ei ollut ongelma, kunhan piti tavaroistaan huolta. 


  KAUPAT & OSTOKSET
                          Kaupoissa ei hirmuisesti tullut pyörittyä, mutta esimerkiksi pienet perusruokakaupat tulivat tutuiksi. Kaupat olivat yleisesti auki todella myöhään sulkeutuen klo 21-23 aikaan. Venäjällä kosmetiikka on paljon edullisempaa kuin Suomessa.

Kävimme parilla paikallisella kirpputorilla ja secondhand-liikkeellä, joista itse tein pari löytöä. Niiden valikoima oli erilaista kuin Suomen kirpputoreilla ja yleensä kirppikset olivat Suomen SPR:n kirpputorien tyylisiä paikkoja.

Paras löytö oli LOFT PROJECT ETAGI(Ligovskiy prospekt 74), joka oli moneen kerrokseen sijotettu taidekeskus. Keskuksesta löytyi esimerkiksi pieniin koppeihin tehtyjä kauppoja, erimaiden ruokakojuja sekä taidenäyttelyitä. Rakennuksen ylimmästä kerroksesta olisi päässyt terassille, josta olisi pystynyt katselemaan Pietaria kattojen tasolta. Päädyimme paikkaan yhden opetuspäivän jälkeen, kun yhdet venäläiset opiskelijat olivat antaneet vinkkiä siellä sijaitsevasta second hand-liikkeestä, jonka nimi oli Kissa Market.. Loft Project Etagi oli jo paikkana todella kiinnostava kohde erityisesti niille, jotka haluavat nähdä massasta poikkeavaa kauppatoimintaa. Paikassa olisi kyllä voinut olla pidemmänkin aikaa, mutta olimme niin myöhään liikkeellä, että liikkeet alkoivat pikkuhiljaa sulkemaan oviaan.

Löysimme myös täysin vegaanisen pikkukaupan B12:n (7 Liniya Vasil'yevskogo Ostrova, 38), joka oli samantyylinen kuin Suomessa olevat Ekolo tai Ruohonjuuri. Kaupassa oli pääosin vegaanisia ruokatuotteita, mutta kosmetiikkaakin löytyi.


TAIDE
                            
Pietarin julkisivu on jo itsessään aikamoinen taideteos. En kurssin takia kerennyt tutustua paikallisiin kulttuuriasioihin niin paljon kuin yleensä matkaillessani. Mutta onneksi kurssimme käsitteli taidetta senkin edestä.
Kurssiimme kuului Eremitaasissa käyminen. Eremitaasi on siis yksi maailman suurimmista taidemuseoista, joka sijaitsee Talvipalatsissa Venäjän entisten keisarien palatsin yhteydessä. Vanhaa taidetta Eremitaasissa riitti eri aikakausien ja maiden taiteen mukaan. Itse ihastelin enemmin koristeellisia huoneita kuin taideteoksia. Itselläni hidas kävely museon käytävillä alkoi painaa jaloissa aika pian, joten kyseisestä museosta jäi vielä aika monta taideteosta näkemättä..


 RUOKA
   
Venäjällä ulkona syöminen oli huomattavasti edullisempaa kuin Suomessa. Tietenkin pitää huomioida minne menee syömään. Mutta esimerkiksi kävimme yhdessä kasvisravintolassa, jossa söimme melkein kolmen ruuan illallisen, joka hinnaltaan oli alle 20 euroa.
Venäjä on tunnettu paljosta lihan ja maitotuotteiden hyödyntämisestä elintarvikkeissa, joka välillä oli vähän haastavaa minulle. Mutta en halunnut tehdä siitä itselleni suurta ongelmaa gluteenittoman ja lihattoman ruokavalioni takia. Otin mukaani gluteenia pilkkovia kapseleita, joten niitä pystyi ottamaan, jos ei ollut täysin varma ruuassa käytetyistä jauhoista.

Onneksi en ollut ruokavalioni kanssa yksin, joten etsimme pari kasvis/vegaaniruokapaikkaa. Ensimmäinen oli Cafe Ukrop (7 Liniya Vasil'yevskogo Ostrova, 30) jonne menimme syömään saatuamma vietyä hotellillemme matkatavaramme ensimmäisenä päivänä. Ravintolassa oli englannin kielinen menu ja tarjoilijat puhuivat englantia. Ravintolassa oli sympaattinen sisustus erilaisine pöytineen ja puupintoineen.

Toinen oli Botanika (Ulitsa Pestelya, 7), jonka hintasuhteesta mainitsin jo ylempänä. Botanikassa oli tarjoilla erilaisia kasvis/vegaaniruokia tehtynä eri maiden ruokatyylien mukaisesti. Esimerkiksi itse söin aasialaistyylistä stir-fryta tofulla. Menu ja palvelu toimivat todella hyvin englanniksi. Kävimme Botanikassa samana päivänä, kun olimme käymässä Eremitaasissa. Kävelymatkaa niiden välillä oli jonkin verran, mutta ei mikään mahdottoman pitkä matka. Ja takaisin hotellille menimme kätevästi metrolla.

Koulun ruokalassa tuli lähinnä syötyä riisiä herkkusienillä eri salaattien kanssa, joka alkoi loppuviikkoa kohti vähän kyllästyttämään. Mutta ruokavaliossa jotain välttelevänä ruuasta ei pidä tehdä niin suurta ongelmaa, koska aina löytyy jotain syötävää. Ja jos haluaa varautua matkaan, niin kannattaa otta jotain helppoja kuivatuotteita mukaan laukkuun.


  YLEISFIILIS REISSUSTA & PIETARISTA
                 

Mielestäni parasta koko reissussa oli päästä tutustumaan uuteen maahan ja se, että pääsin hyödyntämään kielitaitoani. Olen kiitonllinen, että pääsin mukaan tutustumaan taidehoitomenetelmiin, koska niissä opetettuja elementtejä voin mahdollisesti hyödyntää tulevaisuudessa. Kokemuksena itselleni matka oli todella antoisa ja toivon, että koulumme tekee jatkossakin taidemenetelmiin liittyviä intesiivikursseja Pietariin ja muihin maihin. Mielestäni on erittäin tärkeää, että kansainvälisyyttä hyödynnetään oppimisessa. Ja taidelähtöisiin menetelmiin tulisi mielestäni panostaa yleistä enemmän, koska yksinkertaisien harjoitteiden kautta voidaan saada aikaan paljonkin hyvinvointia.            



Tällaisia reissukertomuksia tällä kertaa. Tulossa on vielä toinekin postaus liittyen kurssin opintoihin, mutta sen aika ja julkaisu paikka ei vielä ole täysin varma.

Ihanaa keväättä teille
<3:Inkeri

Siellä ja Silloin - lempikuvia Pietarista