sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Näillä kaduilla...



... on ollut upeat kelit auringonpaisteineen ja kirkkain tähtitaivain.

... sateenkaari voi päättyä parkkipaikalle.

... olen kokenut tunteen, että nainen voi olla liian väsynyt shoppailemaan liiassa ihmismäärässä ja valikoiman laajuudessa.

... olen tuntenut pieni muotoista kuvotusta kaikkea halppismaterialismia kohtaan( okei, olen myös sortunut siihen...).

... olen ihaillut kauppojen tapaa käyttää paperipusseja. Miksi Suomessa, metsien maassa ostospussit ovat jonkun sortin muovia?


... olen ihastunut Temple Barin alueeseen ja tajunnut, miksi se on yksi Dublinin suosituimmista turistikohteista.

... ihmiset yhtyvät tuttuihin lauluihin pubeissa jo ennen iltakuutta (tai ainakin lauantaisin...).

... on monia oikeasti hyviä katusoittajia, jotka kuuluisivat vähän paremmille esiintymispaikoille.

... ja varsinkin Dublinin keskustassa olleiden musiikki/soitinliikkeiden määrä sai/saa tämän oman elämänsä laulelijan suun ja silmät innosta auki.


... "sorry" yllättää vielä välillä, vaikka sen kuuleekin usein ihmisjoukossa.

... tosiaan on ollut välillä hieman vaikeuksia ymmärtää joidenkin englannin murteita.

... olen osittain alkanut ajattelemaan englanniksi, mutta puhuminen on aina välillä hieman takkuista.

... on ollut ihana tajuta, että kaikkea ei tarvitse kokea parin päivän aikana.


... tämmöistä ensimmäisten päivien näkökulmasta.

Täällä on siis kaikki hyvin ja tykkään olla täällä.
Terkkuja kaikille sinne, missä olettekin! Minulle saa laittaa viestiä tai tulla tapaamaan tänne, jos joskus kiinnostaa!

Inkeri

ps. kuvat on mitä ovat, koska kamerasta loppui tietysti akku, kun olisi halunnut jotain ikuistaa...

tiistai 22. syyskuuta 2015

Lähtövalmiina


Tänään aamulla Jyväskylä itki vuolaasti, kun tein lähtöä. Etelää kohden aurinko alkoi hymyilemään ja hyväilikin kasvojani sekä mieltäni oikein kunnolla.

Täytyy sanoa, että elo- ja syyskuut ovat olleet elämäni parhaita. Olen nauttinut kaikesta; ihmisistä, aktiviteeteista, musiikista ja ihan vain olemisesta. Näin hyvien aikojen jälkeen jonkun toisen olisi varmasti vaikea lähteä. Mutta minulla ei. Oloni ei ole haikea, koska kaikki tärkeät ja tutut asiat odottavat minua täällä Suomessa, kunnes palaan takaisin.
Minua ei edes jännitä hirveästi, koska tätä tilaisuutta olen odottanut pitkään. Ja minulla on elämässäni niin paljon ihania ihmisiä elämässäni, jotka kannustavat ja tukevat päätöstäni toteuttaa unelmaani lähtemällä Irlantiin.
En jotenkin jaksaisi odottaa, että pääsen seikkailemaan uusiin maisemiin, tutustumaan aivan uusiin ihmisiin sekä kokemaan asioita, joita en ole koskaan kokenut. Kuinka jännittävää! 

Kirjoitukseni nyt on täynnä ajatuksen virtaa, koska en vain voi tällä hetkellä mitään. Seuraavan kerran kirjoittelenkin kohteesta, joten sitten nähdään!

Inkeri

ps. Latasin youtubeen omatekemäni kappaleen "Hymyni", jonka voi kuunnella/katsella alta:




maanantai 14. syyskuuta 2015

se viimeinen


Viimeinen kokonainen viikko täällä Suomessa olisi nyt käsillä. Jotenkin olen vielä niin yllättävän rauhallinen, vaikka lähtöön ei ole montaakaan yötä. Välillä tuntuu, että muita jännittää enemmän kuin itseäni. Mutta olen viime päivinä tajunnut ja sanonutkin ihmisille sen, että ulkomaille lähteminen on ollut niin pitkään haaveeni, joten tällaisessa elämäntilanteessa on helppoa lähteä.

Olen myös viettänyt elämäni parhaat loppukesän ja alkusyksyn viikot. Olen vain nauttinut täysillä luonnossa liikkumisesta ja mahtavista säistä. Viikonloput olen viettänyt ihastuttavien ihmisten kanssa ja olo on ollut niin onnentäyteinen. Myös livemusiikkia vuoden lempibändin esittämänä olen käynyt fiilistelemässä ja juhlistanut muiden tärkeiden ihmisten juhlia

Vaikka oloni tällä hetkellä on aika kevyt, niin luulen ensi viikolla ajatusten sekä jännityksen nousevan nopeaakin tahtia. Mutta nyt aion nautiskella vielä kotikaupunkini maisemista. Ja jos joku haluaa nähdä minua ennen lähtöä, niin laittakaa viestiä niin mennään vaikka kahville. Olisin oikein otettu siitä.

Inkeri

maanantai 7. syyskuuta 2015

Ensimmäinen



Moi! En tiedä, mutta nämä blogin aloituskirjoitukset tuntuvat mielestäni aina vähän hassuilta ja hieman kiusallisilta.
Voisin kuitenkin jotain kertoa itsestäni. Olen siis parikymppinen tyttö Keski-Suomesta. Fiilistelen monenlaisia asioita auringonlaskuista uusin suomenkielisiin musiikkilupauksiin ja pyrin elämään avoimen positiivisella elämänasenteella.


Syy blogin perustamiseen on se, että parin viikon päästä suuntaan Irlantiin, jossa olisi tarkoituksena viettää seuraavat kymmenen kuukautta au pairina.
Ajatuksenani olisi kirjoitella kuulumistani, kokemuksistani ja muista kiinnostavista aiheista. Olen varma, että musiikillisia ja matkailuun liittyviä postauksia tulen kirjoittelemaan.


En aio kuitenkaan ottaa mitään paineita tästä bloggailusta, koska haluan saada kaiken mahdollisen irti tästä hienosta mahdollisuudesta, joka minulle on suotu. 

Joten te kaikki siellä ruutujen äärillä olette tervetulleita seuraamaan kuulumisiani parin meren päässä Suomesta. Uskon, että kirjoittelen vielä ennen lähtöä fiiliksistäni.

Ihanaa uuden viikon alkua!

Inkeri