Tänään aamulla Jyväskylä itki vuolaasti, kun tein lähtöä. Etelää kohden aurinko alkoi hymyilemään ja hyväilikin kasvojani sekä mieltäni oikein kunnolla.
Täytyy sanoa, että elo- ja syyskuut ovat olleet elämäni parhaita. Olen nauttinut kaikesta; ihmisistä, aktiviteeteista, musiikista ja ihan vain olemisesta. Näin hyvien aikojen jälkeen jonkun toisen olisi varmasti vaikea lähteä. Mutta minulla ei. Oloni ei ole haikea, koska kaikki tärkeät ja tutut asiat odottavat minua täällä Suomessa, kunnes palaan takaisin.
Minua ei edes jännitä hirveästi, koska tätä tilaisuutta olen odottanut pitkään. Ja minulla on elämässäni niin paljon ihania ihmisiä elämässäni, jotka kannustavat ja tukevat päätöstäni toteuttaa unelmaani lähtemällä Irlantiin.
En jotenkin jaksaisi odottaa, että pääsen seikkailemaan uusiin maisemiin, tutustumaan aivan uusiin ihmisiin sekä kokemaan asioita, joita en ole koskaan kokenut. Kuinka jännittävää!
Kirjoitukseni nyt on täynnä ajatuksen virtaa, koska en vain voi tällä hetkellä mitään. Seuraavan kerran kirjoittelenkin kohteesta, joten sitten nähdään!
Inkeri
ps. Latasin youtubeen omatekemäni kappaleen "Hymyni", jonka voi kuunnella/katsella alta:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti