maanantai 2. huhtikuuta 2018

Taidelähtöisten hoito- ja terapiamenetelmien intensiivikurssi Pietarissa - Intensive course about Art based methods in St. Petersburg

Tammikuussa 2018 koulussa meille esiteltiin ensimmäistä kertaa toteutettavaa taidelähtöisten terapia- ja hoitomenetelmien viikon kestävää intensiivikurssia Pietarissa, jonka XAMK toteutti yhdessä St. Petersburg State Institute of Psychology and Social Workin kanssa. Hain mukaan monestakin syystä. Ensinkin taidelähtöisyys musiikillisesti ja muuten itsensäilmaisu ovat aina olleet elämäni tärkeimpiä asioita ja koin, että haluasin saada lisää tietoutta kyseisistä menetelmistä oman alamme koulutuksen lisäksi. Toiseksi Venäjä maana oli itselleni aivan uusi tuttavuus ja halusin päästä tutustumaan kyseiseen maahan sekä kulttuuriin. Myös intensiivikurssin ajankohta viikko oli itselleni optimaali, koska minulla alkoi heti kurssin jälkeen harjoittelu.
XAMK:sta ja SPbGIPSR:sta valittiin maittain molemmista 12 opiskelijaa eli meitä oli 24 sekä lisäksi Suomesta mukaan lähti 4 koulumme opettajaa. XAMK:ista mukana oli sosionomi-, terveydenhoitaja- ja yhteisöpedagogiopiskelijoita eri vuosikursseilta päivä- ja monimuoto-opetuksesta Mikkelin ja Kouvolan kampuksilta. Meillä oli Suomessa pari tapaamiskertaa ryhmän kanssa Mikkelissä ennen Pietariin matkaamista. Tämän lisäksi meidän koko kurssille osallistuva ryhmä oli jaettu pienempiin ryhmiin molempia kansalaisuuksia sisältäen, joiden kanssa keskustelimme meille jaetuista taidelähtöisien menetelmien artikkeleista.

Maaliskuun 11. päivä sunnuntaina meidän suomalaisporukka matkasi junalla Pietariin ja palasimme takaisin seuraavana lauantaina 17. päivä. Täytyy sanoa, että junalla meneminen oli todella kätevä ja nopea tapa päästä Venäjälle, vaikka viisumin tarkistus ensikertalaiselle olikin hieman hämmentävä kokemus. Sunnuntaipäivän ohjelmaan kuului hotelliin asettumista ja omatoimista kaupunkiin tutustumista omien kiinnostuksien mukaan.


Maanantaina ennen ensimmäisen tunnin alkua tunnelma oli odottava, vaikka jouduimme kapuamaan SPbGIPSR:n seitsemänteen kerrokseen. Maanantai aamupäivän ohjelmaan kuului tervetulopuheet, kurssin yleisien tietojen ja taidelähtöisten menetelmien tarkoitukseen pohjautuvaa teoriaa oppilaitoksen taideiterapian opettamisesta vastaava Marina Kiselevan toimesta. Opetus toteutettiin englanniksi, mutta venäjää pääsimme kuulemaan Marinan puhumana. Onneksi meillä oli kuitenkin tulkki kääntämässä.

Ensimmäisen osallistavamman oppitunnin aihe oli voimauttava valokuvaus XAMK:in yhteisöpedagogiopettajien Sarin ja Katrin toimesta. Meillä oli tehtävänä tuoda kotoa kaksi valokuvaa. Toisen tuli olla itseään inspiroiva kuva ja toisen taas sellainen kuva, jollaisena haluaisin muiden ihmisten näkevän minut. Esittelimme kuvat pienryhmissä, joissa oli sekä suomalaisia että venäläisiä oppilaita. Lisäksi saimme aiheesta teoreettisempaa tietoa.
Maanatai-illan päättyi tervetuliasillallinen ravintolassa, joka oli lähellä koulua ja hotellia. Illallispöydässä keskustelu kävi vilkkaana molempien maiden opiskelijoiden kesken.


Tiistaina alkoivat Marina Kiselevan aamupäivien osallistavat oppitunnit. Esimmäisellä tunnilla saimme tietoutta visuaalisen/kuvataiteellisen terapian hoitomenetelmistä.

Piirsimme pohtien omia kokemuksia erilaisina suorina valiten värit oman tunnelmamme mukaan. Sen jälkeen piirsimme valitsemillamme väreillä sellaisia asioita, joita olimme piirtäneet noin 5-6-vuotiaina. Piirtämisen jälkeen Marina valitsi pari piirrustusta, joiden pohjalta hän alkoi käydä lävitse värien suhdetta toisiinsa. Hän kertoi kysyvänsä asiakkailtaan tarkentavia kysymyksiä liittyen piirrettyihin asioihin, joiden pohjalta pystyttiin käymään lävitse vaikeita asioita
Iltapäivällä menimme vierailulle pietarilaiseen sosiaalikeskukseen, jossa hyödynnettiin taidelähtöisiä hoitomenetelmiä lasten ja heidän perheidensä kanssa. Paikka otti sydämellisesti meidät vastaan teetarjoiluin henkilökunnan ja halauksin lasten puolesta.


Keskiviikkoaamun tuntien teemana oli satu-/tarinaterapia, jonne olimme saaneet edelliseltä päivältä tehtäväksi kirjoittaa piirustuksestamme tarinan. Aluksi saimme tietoutta tarinaterapiasta ja sen jälkeen teimme harjoitteita. Ensimmäiseksi Marina esitteli meille pietarilaiseen tyyliin eri tunnetilossa olevia piirroskissoja, jotka nimesimme omien tuntemuksiemme mukaisesti. Kun olimme antaneet jokaiselle kissalle oman tunteen, kirjoitimme niiden pohjalta tarinan. Marina kertoi, että lukiessaan tarinaa hän huomasi potilaidensa tuntemuksia, ongelmia tai unelmia. Itse huomasin, kuinka tarinasta tuli omaa elämäni haaveita mukaileva. Toinen harjoite oli  ryhmäharjoite, jossa kirjoitettiin tarinaa jatkamalla toisen tarinaa lause lauseelta. Tarinan palautuassa aloittajalle hän sai päättää tarinan kuin halusi. Marina kertoi tekevänsä opetus- ja asiakasryhmiensä teksteillle yleensä  niin, että hän keräsi kaikki tekstit itsellensä ja kooten kaikki lauseet yhdeltä kirjoittajalta. Näiden lauseiden avulla psykologisesti pystyy löytämään syvempiä tarkoituksia ja yhteenliittyvyyttä.

Iltapäivällä ohjelmaan kuului XAMK:in sosionomiopettaja Katin vetämää ongelmaratkaisuun pohjautuva Forum teatteri, jonka avulla pystyttäisiin sanattomasti still-kuvien avulla mukailla ongelmatilanteen ratkaisua.
Illan päätteksi vierailimme Eremitaasissa. Eremitaasin on yksi maailman suurimmista taidemuseoista, joka on osana Venäjän entisien Keisarien palatsia, Talvipalatsia. Museosta löytyi taidetta eri aikakausilta ja maista.





Torstaina päivämme lähti opetuksen myötä käyntiin musiikkiterapialla. Teorian ohessa piirsimme musiikin tahtiin. Kappaleet olivat tuttuja, mutta ne olivat uusittuina versioina, jotka loivat Marinan mukaan tarvittavia ärsykkeitä ja herättäviä tekijöitä asiakkaissa. Sen jälkeen Marina esitteli meille erilaisia soittimia, joita saimme kokeilla. Testauksen jälkeen kaikki saivat valita oman soittimen, jonka jälkeen äänitimme kaikkia soittimia hyödyntäen ryhmämme oman äänimaiseman. Käytimme soittimia myös sadun elävöittämisessä. Tunnit päätimme tunteita herättäneellä yhteistanssilla piirissä liikkuen. Marina sanoi, että kun kaikki liikkuivat samanaikasesti, saattoi liikkeen mukana mennä silmät kiinni. Se oli ihastuttavan yhteisöllinen hetki.
Iltapäivällä jatkoimme XAMK:in yliopettaja Tuijan opastuksella tarinateatterin kiehtovaan maaimaan. Aluksi keskustelimme kuvakorttien avulla, joihin oli kerätty tietoa maahanmuuttajataustaisien naisten ammattikuvauksia Suomessa suomeksi ja venäjäksi. Keskusteluhetken jälkeen halukkaat pääsivät tekemään tarinateatteria, jossa yksi ihminen kertoo jonkin henkilökohtaisen hetken tai tarinan. Sen jälkeen esiintyjäryhmä teki äänen, liikkeen, rytmin ja tunteen avulla hetkellisen kuvauksen yrittäen kuvailla kerrottua. Tuija kertoi, että yleensä esiintysryhmä koostui yleensä ammattilaisista tai enemmän asioihin perehtyneistä.
Ennen koulupäivän loppumista teimme esitelmät pienryhmissä liittyen, kuinka pystyisimme hyödyntämään taidelähtöisiämenetelmiä eri asikasryhmien kanssa. Esimerkiksi minun ryhmäni mietti menetelmiä nuorille suunnaten.  




Perjantaina eli viimeisenä opetuspäivänä aamu alkoi teoreettiselle osuudella, jossa Marina kertoi hyöydyntämiään menetelmiä eri ikäryhmien kanssa. Hänen tuntinsa päättyivät liittyen hiekkaterapiaan, joka oli varsinkin meille suomalaisille uusi asia. Hiekkaterapiassa käytetään laatikkoa, joka on täytetty hiekalla. Hiekkaterapiassa hyödynnetään erilaisia pienoisfiguureja, joista asiakas valitsee haluamansa ja asettaa ne  hiekalle haluamaansa kohtaan. Asettelun jälkeen hiekkaterapian ohjaaja/psykologi kysyy kysymyksiä liittyen figuureihin. Esimerkiksi mikä tämä on ja mitä se merkitsee sinulle? Marina painotti, ettei koskaan saa kysyä yleistämällä figuuria, koska se voi olla katsojan silmissä jotain aivan muuta.
Perjantai-iltapäivä meni edellispäivän esitelmiä esitellessä ja yhden valokuvaustehtävän purkamisessa. Oppituntien päätteksi jokainen kurssiin osallistunut sai diplomin kurssille osallistumisen myötä.
Ilta päättyi jäähyväisillalliseen iloisen puheensorinan saattamana.



Lauantaina matkasimme takaisin Suomeen mielessämme uusia asioita. Paluumatkan puheenaiheet liittyivät vahvasti tulevaan ja siihen, miten pystyisimme hyödyntämään viikon aikana käytyjä menetelmiä.

Itselleni mieluisin terapiamenetelmä oli visuaalinen/kuvataiteellinen terapia, koska sen esimerkkien avulla psykologisessa näkökulmassa pääsemään helpoimmalla tavalla ongelmien selvittämiseen. Sen myös kerrottiin olevan helpoin tapa aloittaa terapiahoidot taidelähtöisistämenetelmistä.
Tarinateatteri nousi itselleni henkilökohtaiseksi suosikiksi suomalaisten opettajien opetuksesta. Olin aikaisemminkin kohdannut kyseiseen teatterimuotoon monia vuosia sitten, mutta nyt oma kiinnostukseni sitä kohtaan kasvoi suuremmaksi. Mielestäni on hienoa, että tarinaterapian avulla pystytään kuvaamaan henkilökohtaisia tarinoita. Ja se jos mikä saattaa olla voimauttavaa tarinankertojalle.
Itselleni päällimäisenä mieleen kurssilta jäi opetuksesta se, kuinka tärkeä on huomioida, että yleensä ongelmat pohjautuvat lapsuuteen. Taidemenetelmiä hyödyntämällä pystyy helppojenkin elementtien ja harjoitteiden avulla päästä syvällekin ongelmien pariin. Meidän oppialojen opiskelijoiden tulee kuitenki huomioida se, ettei me olla terapeutteja tai psykologeja, mutta silti voimme hyödyntää läpikäymiemme terapeuttisienkin harjoitteiden piirteitä. Minua eniten jäi mietityttämään kurssilta venäläisten terapiamuodoista se, että jälkireflekteointi ja -toimenpiteet olivat aika olematomia Venäjällä. Itse yhteisöpedagogi-opiskelijana olen aika paljon saanut kuulla reflektoinnin tärkeydestä, joten minua alkoi ihan vähän huolettaa, kuinka asiakkaat pärjäävätkään terapiakäyntien jälkeen.


Mielestäni parasta koko reissussa oli päästä tutustumaan uuteen maahan ja se, että pääsin hyödyntämään kielitaitoani. Olen kiitollinen, että pääsin mukaan tutustumaan venäläisiin taidemenetelmiin, koska niissä opetettuja elementtejä voin mahdollisesti hyödyntää tulevaisuudessa. Kokemuksena itselleni matka oli todella antoisa ja toivon, että koulumme tekee jatkossakin taidemenetelmiin liittyviä intesiivikursseja Pietariin ja muihin maihin. Mielestäni on erittäin tärkeää, että kansainvälisyyttä hyödynnetään oppimisessa. Ja taidelähtöisiin menetelmiin tulisi mielestäni panostaa yleistä enemmän, koska yksinkertaisien harjoitteiden kautta voidaan saada aikaan paljonkin hyvinvointia.


Inkeri Autio, toisen vuoden yhteisöpedagogiopiskelija (XAMK)


...


So, this is a short summary about what I wrote above in Finnish.
I got a opportunity to travel to St. Petersburg with a group at my school South-Eastern Finland University of Applied Sciences (XAMK). The reason why we travelled to Russia was the intensive course about art based methods in social, youth, health and therapeutic work.
XAMK did this course in cooperation with St. Petersburg State Institute of Psychology and Social Work, which was chosen Russian students too for the course. All of students studied something releted to working with people.
We got the lessons about visuals art, fairytale, music and sand play therapy. And also we got knowledge about methods about empoweringment photographing, forum theatre and play back theatre. The lessons consisted of theory, exercises and group discussions. Also we visited to the center of social assistance to Children and families and Heremitage.

In my option was that this course was really interesting and I got to know so many new things what I use in a futures works. Art based methods can be easier way to get relief to life. You don´t have to speak with words. You can speak with art.

 I´ts important that we can do cooperation with another countries schools, because then we can learn something really important to our work. And of course we can get knowledge from other cultures, which is important in this world.


 Inkeri Autio, a community educator student (XAMK)

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Tervetuloa - suosituksia Pietariin

Oho.. Täällä taas!
Siitä on melkein kaksi vuotta, kun palasin Irlannista aupairin hommista. Tässä parissa vuodessa on kerennyt tapahtua kaikenlaista. Suurin muutos on ollut kuitenkin se, että syksyllä 2016 pääsin opiskelemaan yhteisöpedagogiksi Mikkeliin Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakouluun(XAMKiin). Kun pari vuotta sitten palasin takaisin Suomeen, päätin pitää tämän blogin avoinna mahdollisille uusille ulkomaan reissuille. Vaikka olen kerennyt vähän matkaillakin tässä välissä ympäri Suomea Lapista Etelään ja viime elokuussa pienimuotoisella Pohjoismaa-reissulla, en ole kokenut olevan mitään suurta kerrottavaa paitsi NYT.


Kaksi viikko sitten palasin Pietarista, koska pääsin koulumme kautta järjetettävälle intensiivikurssille. Kyseisellä kurssilla saimme tietoutta taidelähtoisiin terapia- ja hoitomenetelmiin Venäjällä ja Suomessa. Itse lähdin mukaan, koska halusin saada lisää tietoutta oman koulutukseni rinnalle. Myös Venäjä maana kiinnosti tuntemattomuudessaan sekä ajankohta juuri ennen harjoittelun alkua oli mitä mainioin.
Ajattelin, että haluaisin kirjoitella parit minun pikkuvinkkini ja huomioit Pietariin matkaaville, vaikka meidän viikko-ohjelma kurssin takia olikin aika täysi. 


      KATUKUVA, RAKENNUKSET JA YLEISKULTTUURI

 
Minulla ei ollut mitään odotuksia Pietarista kaupunkina tai Venäjästä maana. Lähdin matkaan avoimin mielin ja sain positiivisen ensikohtaamisen Pietarista. Yleisesti kadut olivat siistejä keskustan alueella, jossa pääsääntoisesti kuljimme. 
Ihmiset olivat ystävällisiä asioidessa esimerkiksi kaupoissa, vaikkeivat he aina puhuneetkaan englantia. Ihastuin Pietarin värikkäisiin korkeisiin rakennuksiin, vaikka niiden vierellä olikin paljon vanhoja ja korjaamattomia rakennuksia. Esimerkiksi hotellimme ja yhteistyökoulu sijaitsi Vasilin saarella, jonka päämetroaseman vierestä kulki yläpuolella näkyvä värikäs kauppakatu. Itse ihmettelin useaan otteeseen monia päälleikkäin meneviä sähköjohtoja, koska Suomessa nykyään niitä on aika vähän yleisestikin.
Toinen asia johon kiinnitin huomiota oli rakennuksissa oleviin vesiränneihin (isän mukaan syöksytorviin..). Ne olivat kolme kertaa Suomessa olevien kokoisia ja ääntivät pahasti varsinkin öisin lämpimien päivien aikana sulaneen jään irrotessa. Piti myös olla varuillaan kävellessään kaduilla, koska katoilta saattoi tippua vaarallisesti jäätä.
Ja Pietarin syvälle menevät metrotunnelit ansaitsevat oman mainintansa. Liukuportaiden pää tuntui ajoittain olevan todella kaukana, mutta ei se muuten eronnut muiden maiden metroilusta. Metro oli selkeä, koska kyltit olivat venäjän lisäksi kirjoitettu myös eglanniksi(tai länsimaisesti selkeämmällä tekstillä). Ajoittain metrot olivat kyllä todella täynnä, mutta itselle se ei ollut ongelma, kunhan piti tavaroistaan huolta. 


  KAUPAT & OSTOKSET
                          Kaupoissa ei hirmuisesti tullut pyörittyä, mutta esimerkiksi pienet perusruokakaupat tulivat tutuiksi. Kaupat olivat yleisesti auki todella myöhään sulkeutuen klo 21-23 aikaan. Venäjällä kosmetiikka on paljon edullisempaa kuin Suomessa.

Kävimme parilla paikallisella kirpputorilla ja secondhand-liikkeellä, joista itse tein pari löytöä. Niiden valikoima oli erilaista kuin Suomen kirpputoreilla ja yleensä kirppikset olivat Suomen SPR:n kirpputorien tyylisiä paikkoja.

Paras löytö oli LOFT PROJECT ETAGI(Ligovskiy prospekt 74), joka oli moneen kerrokseen sijotettu taidekeskus. Keskuksesta löytyi esimerkiksi pieniin koppeihin tehtyjä kauppoja, erimaiden ruokakojuja sekä taidenäyttelyitä. Rakennuksen ylimmästä kerroksesta olisi päässyt terassille, josta olisi pystynyt katselemaan Pietaria kattojen tasolta. Päädyimme paikkaan yhden opetuspäivän jälkeen, kun yhdet venäläiset opiskelijat olivat antaneet vinkkiä siellä sijaitsevasta second hand-liikkeestä, jonka nimi oli Kissa Market.. Loft Project Etagi oli jo paikkana todella kiinnostava kohde erityisesti niille, jotka haluavat nähdä massasta poikkeavaa kauppatoimintaa. Paikassa olisi kyllä voinut olla pidemmänkin aikaa, mutta olimme niin myöhään liikkeellä, että liikkeet alkoivat pikkuhiljaa sulkemaan oviaan.

Löysimme myös täysin vegaanisen pikkukaupan B12:n (7 Liniya Vasil'yevskogo Ostrova, 38), joka oli samantyylinen kuin Suomessa olevat Ekolo tai Ruohonjuuri. Kaupassa oli pääosin vegaanisia ruokatuotteita, mutta kosmetiikkaakin löytyi.


TAIDE
                            
Pietarin julkisivu on jo itsessään aikamoinen taideteos. En kurssin takia kerennyt tutustua paikallisiin kulttuuriasioihin niin paljon kuin yleensä matkaillessani. Mutta onneksi kurssimme käsitteli taidetta senkin edestä.
Kurssiimme kuului Eremitaasissa käyminen. Eremitaasi on siis yksi maailman suurimmista taidemuseoista, joka sijaitsee Talvipalatsissa Venäjän entisten keisarien palatsin yhteydessä. Vanhaa taidetta Eremitaasissa riitti eri aikakausien ja maiden taiteen mukaan. Itse ihastelin enemmin koristeellisia huoneita kuin taideteoksia. Itselläni hidas kävely museon käytävillä alkoi painaa jaloissa aika pian, joten kyseisestä museosta jäi vielä aika monta taideteosta näkemättä..


 RUOKA
   
Venäjällä ulkona syöminen oli huomattavasti edullisempaa kuin Suomessa. Tietenkin pitää huomioida minne menee syömään. Mutta esimerkiksi kävimme yhdessä kasvisravintolassa, jossa söimme melkein kolmen ruuan illallisen, joka hinnaltaan oli alle 20 euroa.
Venäjä on tunnettu paljosta lihan ja maitotuotteiden hyödyntämisestä elintarvikkeissa, joka välillä oli vähän haastavaa minulle. Mutta en halunnut tehdä siitä itselleni suurta ongelmaa gluteenittoman ja lihattoman ruokavalioni takia. Otin mukaani gluteenia pilkkovia kapseleita, joten niitä pystyi ottamaan, jos ei ollut täysin varma ruuassa käytetyistä jauhoista.

Onneksi en ollut ruokavalioni kanssa yksin, joten etsimme pari kasvis/vegaaniruokapaikkaa. Ensimmäinen oli Cafe Ukrop (7 Liniya Vasil'yevskogo Ostrova, 30) jonne menimme syömään saatuamma vietyä hotellillemme matkatavaramme ensimmäisenä päivänä. Ravintolassa oli englannin kielinen menu ja tarjoilijat puhuivat englantia. Ravintolassa oli sympaattinen sisustus erilaisine pöytineen ja puupintoineen.

Toinen oli Botanika (Ulitsa Pestelya, 7), jonka hintasuhteesta mainitsin jo ylempänä. Botanikassa oli tarjoilla erilaisia kasvis/vegaaniruokia tehtynä eri maiden ruokatyylien mukaisesti. Esimerkiksi itse söin aasialaistyylistä stir-fryta tofulla. Menu ja palvelu toimivat todella hyvin englanniksi. Kävimme Botanikassa samana päivänä, kun olimme käymässä Eremitaasissa. Kävelymatkaa niiden välillä oli jonkin verran, mutta ei mikään mahdottoman pitkä matka. Ja takaisin hotellille menimme kätevästi metrolla.

Koulun ruokalassa tuli lähinnä syötyä riisiä herkkusienillä eri salaattien kanssa, joka alkoi loppuviikkoa kohti vähän kyllästyttämään. Mutta ruokavaliossa jotain välttelevänä ruuasta ei pidä tehdä niin suurta ongelmaa, koska aina löytyy jotain syötävää. Ja jos haluaa varautua matkaan, niin kannattaa otta jotain helppoja kuivatuotteita mukaan laukkuun.


  YLEISFIILIS REISSUSTA & PIETARISTA
                 

Mielestäni parasta koko reissussa oli päästä tutustumaan uuteen maahan ja se, että pääsin hyödyntämään kielitaitoani. Olen kiitonllinen, että pääsin mukaan tutustumaan taidehoitomenetelmiin, koska niissä opetettuja elementtejä voin mahdollisesti hyödyntää tulevaisuudessa. Kokemuksena itselleni matka oli todella antoisa ja toivon, että koulumme tekee jatkossakin taidemenetelmiin liittyviä intesiivikursseja Pietariin ja muihin maihin. Mielestäni on erittäin tärkeää, että kansainvälisyyttä hyödynnetään oppimisessa. Ja taidelähtöisiin menetelmiin tulisi mielestäni panostaa yleistä enemmän, koska yksinkertaisien harjoitteiden kautta voidaan saada aikaan paljonkin hyvinvointia.            



Tällaisia reissukertomuksia tällä kertaa. Tulossa on vielä toinekin postaus liittyen kurssin opintoihin, mutta sen aika ja julkaisu paikka ei vielä ole täysin varma.

Ihanaa keväättä teille
<3:Inkeri

Siellä ja Silloin - lempikuvia Pietarista


















torstai 9. kesäkuuta 2016

Ja lopuksi

Edellisestä postauksesta alkaa olla aikaa ja minulta on jo kyseltykin, että aionko vielä jatkaa "Aistimuksien" parissa. 
Nyt olen ollut vähän yli viikon Suomessa ja päivät ovat menneet hujauksessa ylioppilasjuhlien, ihmisten näkemisen sekä pääsykokeiden myötä. Ja ajatukseni eivät ole ollenkaan kohdistuneet intoillen blogin kirjoittamiseen. Blogin kirjoittaminen oli vähän kuin harrastus Irlannissa ja koen, ettei Suomessa ollessani sille ole suurta merkitystä ainakaan itselleni. Joten luulen tämän olevan viimeinen postaus Irlanti-aikaani liittyen. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka joskus taas suuntaisin kohti muita maita ja herättäisin tämän takaisin henkiin.

Nyt vielä lopuksi haluan koota ajatuksia, mitä Irlanti- ja aupair-ajasta jäi käteen.
Irlannissa viettämäni aika sai todella kohtaamaan kasvotusten ne ajatukset ja asiat, jotka ovat itselleni tärkeimpiä. Tajusin, mitä haluaisin tehdä parantaakseni maailmaa omalla panoksellani. Ulkomailla asuminen avarsi näkemystäni maailmaan. Opin arvostamaan kotia ja Suomen oloja. Myös paremmat käytöstavat sekä julkisilla paikoilla hymyileminen on jäänyt kasvoilleni ja huulilleni myös täällä Suomessa.
Erityisesti olen kiitollinen siitä, että sain näin hienon mahdollisuuden päästä näkemään maailmaa erityisesti Dublinin. Aupairina toimiessani opin todella huolehtimaan pienempien tarpeista, joista on vanhempana todella paljon hyötyä, vaikka lastenhoitaminen ei sinäänsä ollutkaan ehkä unelmieni täyttymystä. Mutta kyllä lapsilla välillä on ihan liian sympaattisia juttuja, joita muistelen vielä pitkään hymy huulillani. Ja vaikka pieniä murheita matkalleni osuikin, ne eivät voita, mitä hyviä asiota sain kokea. Uusia ihmisiä, kielen oppimista sekä osittain kulttuurin oppista ja maailman näkemistä.
On kuitenkin ihana olla vain Suomessa, eikä tarvitse miettiä muiden asioita.
Ja lopuksi haluan kiittää teitä, jotka olette olleet kiinnostuneita matkastani ja olette lueskelleet postauksiani. Edellisten kahdeksan kuukauden aikana olen kasvanut henkisesti paljon ja se on itselleni todella merkityksellistä.

Toivottavasti nähdään pian ihan kasvotusten!

Inkeri

maanantai 23. toukokuuta 2016

Takaisin kotiin

Ajatukseni ovat olleet Amsterdamin matkasta lähtien jo ihan Suomessa.. En ole täysin varma miksi, mutta vanhempien näkeminen kyllä varmasti vaikutti siihen suuresti. Tyyliin lähes joka toinen (melkein jokainen kyllä..) ajatus on "Olisinpa jo kotona, Suomessa!"  En tunne sinäänsä suuria ikävän tunteita, mutta haluni kotiin pääsemisestä on valtava. Suomeen ajatukseni liitelee hajanaisten ja valkoisten pilvien peittämästä sinisestä taivaasta tai vieraista sanoista, jotka tarkoittaa suomeksi jotain.. niitähän riittää.

Joku saattaisi näiden sanojeni jälkeen sanoa minulle, että yritä nyt nauttia siellä olosta. Mutta minähän olen nauttinut edellisistä kolmesta kuukaudesta enemmän kuin edellisistä yhteensä. Kahdeksan kuukauden aikana olen nähnyt ihan tarpeeksi, joten minulle on oikeus kaivata kotia ja odottaa sinne pääsemistä. Noin pitkän ajan jälkeen on mielestäni ihan ymmärrettävää pari viikkoa intoilla pääsemistä näkemään tärkeimpiä muuallakin kuin skypen (meillä Google Hangoutin kautta. Kannattaa kokeilla!) tai sosiaalisen median kautta.

Välillä ajatellessani kotiin palaamista, vatsanpohjassa tuntuu kuplivan odottavalta sekä välillä kyynel meinaa tulla silmäkulmaan onnellisuusfiiliksissä. Olenhan salaa sisälläni odottanut viisi kuukautta, että pääsen takaisin Suomeen. Ja nyt olisi jäljellä noin viikonpäivät. Tuntuu olo kuin pikkulapselta, joka odottaa jotain niin malttamattomasti. 

Ihanaa illanjatkoa ruutujen toisille puolille, pian nähdään!

Inkeri