joku syntyy, joku kuolee

"Sä nukut siellä ja mä nukun täällä. On tähtien tilkkeet kummankin päällä..."

Näin alkaa tämän vuoden lempikappaleeni "Joku syntyy, Joku kuolee", jonka esittää helposti lähestyttävä pop/rock-musiikkia esittävä Pimeys.

Voisin kertoa hienoja juttuja kyseisestä bändistä, joka sai uskoni suomalaiseen musiikkiin kasvamaan alkuvuodesta isolla kädellä. Mutta tänään ajattelin kertoa omakohtaisia pohdintojani kyseisestä kappaleesta.

Noin kymmenen kuukautta sitten kuuntelin YleX:n Uuden musiikin iltavuoroa vähän väsynein fiiliksin. Muistan, kuinka istuin sängylläni läppäri edessäni. Pian laitteen kaiuttimista alkoi kuulua niin kauniin pelkistettyä pianonsoittoa ja miesääntä. Silloin kaikki muu pysähtyi, kun laulu kulki selkeästi eteenpäin. En tiedä, mutta kappaleen loputtua väsymyksestä ei ollut tietoakaan. Oloni oli todella voimaantunut. Heti kappaleen kuultuani, oli minun tietysti pakko etsiä lisää tietoa Pimeydestä ja tällä tiellä ollaan.

Ne jotka kuuntelevat tämän kappaleen vain pintapuolisesti, saattaavat vain ajatella, että niinhän niitä ihmisiä syntyy ja kuolee. Toisille taas tämä kappale kuvastaa ja varmasti monelle onkin lyriikka rakkaudesta, joka on loppunut tai jota ei voi koskaan saada.

Minulle teksti kuvaa omaa unelmointiani, joka antaa itselleni paljon voimaa.

 Säkeistössä sanotaan: "Ei me koskaa toisiamme saada. Sä haluut tanssii, mä mökkiin käyn maata. Mut kuule, vasket vedellä soivat meille kummallekin."

Peilaan unelmani tuon tanssivan rooliin sen muistaen, että olen kuitenkin haaveideni kanssa samassa maailmassa.

Kertosäe jatkaa samaa rataa: "Koko ajan joku syntyy ja joku kuolee."

Itselleni syntyminen ja kuoleminen tässä ajatuksessa kuvaa sitä, että aina tulee ja menee uusia unelmia. Jos jokin ei olisikaan mahdollista jollain tietyllä tavalla, niin sen saattaa pystyä toteuttaamaan toisella tavalla. Tai sitten vanhat haaveet korvautuu kokonaan uusilla asioilla. Näiden positiivisien ajatuksien takia tästä hieman surumielisestä lyriikasta löytyy paljon myös toivoa tuovaa tunnelmaa.

Koen kappaleen myös sinäänsä olevan hyvä Irlanti-biisi. Vaikka se ei Irlannista varsinaisesti kerrokkaan, pystyn itse löytämään kuvainnollisia irkku-piirteitä tästä biisistä. Etenkin  "tähtien tilkkeet"-, "aallot lyövät renkaisiin laiturin"- ja "ulkona myrskyää, sisällä on lämmin"-kohdat luovat itselleni näkemieni asioiden myötä irlantilaisia viitteitä, vaikka nuo voisivat ihan hyvin kuvata mitä tahansa paikkaa vain.

Tämä on yksi niistä ainoista kappaleista, joita voin kuunnella monta kertaa putkeen ilman kyllästymistä. Sen voimaannuttava ja hetkeen rauhoittava tunnelma saa oloni niin onnentäyteiseksi. Tämän takia olen joka ilta kuunnellut kyseisen kappaleen täällä Irlannissa. Samalla se muistuttaa myös elämääni Suomessa, joka on itselleni todella tärkeä.


Jos joku ei ole kuullut kyseistä kappaletta, niin alla olevasta linkistä sen voi kuunnella:

https://youtu.be/UQLFk2ThtNM

Tällainen postaus tällä kertaa. Olen varma, että teen jotain musiikkiaiheisia postauksia jatkossakin ihan oman kiinnostukseni takia.

Inkeri