Viikonloppu, eikä mitään kovin suuria suunnitelmia. Lauantaina kuitenkin päätin lähteä kohtaamaan taas minulle täällä tärkeäksi tulleen ystävän, meren.
Suuntasin tällä kertaa Dublinin eteläpuolella sijaitsevaan Dún Laoghaireen ja voi, että kuinka ihastuinkaan kyseiseen paikkaan.
Dún Laoghairessa on isojen vallien avulla suojattu satama-alue. Kyseisellä alueella oli myös purjehdustoimintaa ja luultavasti myös varmaan muunlaisia vesiaktiviteettaja. Ja tuolta näki Howthiin, jossa kävin pari viikkoa sitten.
Aamulla lähtiessä oli kyllä aika väsynyt olo huonosti nukutun yön jälkeen. Ja sen lisäksi vielä satoi, kun lähdin. Mutta onneksi päätin suunnata tuonne.
Erityisesti pidin siitä, että Dun Laoghairessa pahemmin ollut turisteja, vaan paikalliset elivät siellä elämäänsä ja kävivät kävelyllä satama-alueella. Pidin myös kaupunginosan pienen sympaattisesta keskustasta.
En tiedä, mutta meri antaa minulle erityisellä tavalla voimaa täällä. Meri on omalla niin koukuttava, kun sitä voi vain katsella ja miettiä, että jossain tuolla on ehkä vastaranta. Ja erityisesti kyseisetä pikkureissusta hienon teki upea aurinkoinen sää. Minulle tuli välillä sellainen olo, että olisin ollut jossain välimerellisessä kohteessa. Ainut mikä hieman häiritsi oli ihan hirmuisen kova tuuli, mutta ei sekään minua suuremmin haitannut.
Ja loppukevennykseksi selfie, joka kuvaa hyvin sitä kovaa tuulta, aurinkoa ja positiivista sekä latautunutta mieltä.
Ja eilen sain vihdoin kuvailtua sekä latailtua Youtubeen uuden kappaleeni "Pois Lentäneet". Tein kappaleen jo ennen Irlantiin lähtöä, minkä saattaa kysymyksineen huomata sanoituksesta. Kannattaa laittaa äänet aika täysille, jos haluaa saada paremmin selkoa sanoista.
Enjoy!
Inkeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti