perjantai 30. maaliskuuta 2018

Tervetuloa - suosituksia Pietariin

Oho.. Täällä taas!
Siitä on melkein kaksi vuotta, kun palasin Irlannista aupairin hommista. Tässä parissa vuodessa on kerennyt tapahtua kaikenlaista. Suurin muutos on ollut kuitenkin se, että syksyllä 2016 pääsin opiskelemaan yhteisöpedagogiksi Mikkeliin Kaakkois-Suomen Ammattikorkeakouluun(XAMKiin). Kun pari vuotta sitten palasin takaisin Suomeen, päätin pitää tämän blogin avoinna mahdollisille uusille ulkomaan reissuille. Vaikka olen kerennyt vähän matkaillakin tässä välissä ympäri Suomea Lapista Etelään ja viime elokuussa pienimuotoisella Pohjoismaa-reissulla, en ole kokenut olevan mitään suurta kerrottavaa paitsi NYT.


Kaksi viikko sitten palasin Pietarista, koska pääsin koulumme kautta järjetettävälle intensiivikurssille. Kyseisellä kurssilla saimme tietoutta taidelähtoisiin terapia- ja hoitomenetelmiin Venäjällä ja Suomessa. Itse lähdin mukaan, koska halusin saada lisää tietoutta oman koulutukseni rinnalle. Myös Venäjä maana kiinnosti tuntemattomuudessaan sekä ajankohta juuri ennen harjoittelun alkua oli mitä mainioin.
Ajattelin, että haluaisin kirjoitella parit minun pikkuvinkkini ja huomioit Pietariin matkaaville, vaikka meidän viikko-ohjelma kurssin takia olikin aika täysi. 


      KATUKUVA, RAKENNUKSET JA YLEISKULTTUURI

 
Minulla ei ollut mitään odotuksia Pietarista kaupunkina tai Venäjästä maana. Lähdin matkaan avoimin mielin ja sain positiivisen ensikohtaamisen Pietarista. Yleisesti kadut olivat siistejä keskustan alueella, jossa pääsääntoisesti kuljimme. 
Ihmiset olivat ystävällisiä asioidessa esimerkiksi kaupoissa, vaikkeivat he aina puhuneetkaan englantia. Ihastuin Pietarin värikkäisiin korkeisiin rakennuksiin, vaikka niiden vierellä olikin paljon vanhoja ja korjaamattomia rakennuksia. Esimerkiksi hotellimme ja yhteistyökoulu sijaitsi Vasilin saarella, jonka päämetroaseman vierestä kulki yläpuolella näkyvä värikäs kauppakatu. Itse ihmettelin useaan otteeseen monia päälleikkäin meneviä sähköjohtoja, koska Suomessa nykyään niitä on aika vähän yleisestikin.
Toinen asia johon kiinnitin huomiota oli rakennuksissa oleviin vesiränneihin (isän mukaan syöksytorviin..). Ne olivat kolme kertaa Suomessa olevien kokoisia ja ääntivät pahasti varsinkin öisin lämpimien päivien aikana sulaneen jään irrotessa. Piti myös olla varuillaan kävellessään kaduilla, koska katoilta saattoi tippua vaarallisesti jäätä.
Ja Pietarin syvälle menevät metrotunnelit ansaitsevat oman mainintansa. Liukuportaiden pää tuntui ajoittain olevan todella kaukana, mutta ei se muuten eronnut muiden maiden metroilusta. Metro oli selkeä, koska kyltit olivat venäjän lisäksi kirjoitettu myös eglanniksi(tai länsimaisesti selkeämmällä tekstillä). Ajoittain metrot olivat kyllä todella täynnä, mutta itselle se ei ollut ongelma, kunhan piti tavaroistaan huolta. 


  KAUPAT & OSTOKSET
                          Kaupoissa ei hirmuisesti tullut pyörittyä, mutta esimerkiksi pienet perusruokakaupat tulivat tutuiksi. Kaupat olivat yleisesti auki todella myöhään sulkeutuen klo 21-23 aikaan. Venäjällä kosmetiikka on paljon edullisempaa kuin Suomessa.

Kävimme parilla paikallisella kirpputorilla ja secondhand-liikkeellä, joista itse tein pari löytöä. Niiden valikoima oli erilaista kuin Suomen kirpputoreilla ja yleensä kirppikset olivat Suomen SPR:n kirpputorien tyylisiä paikkoja.

Paras löytö oli LOFT PROJECT ETAGI(Ligovskiy prospekt 74), joka oli moneen kerrokseen sijotettu taidekeskus. Keskuksesta löytyi esimerkiksi pieniin koppeihin tehtyjä kauppoja, erimaiden ruokakojuja sekä taidenäyttelyitä. Rakennuksen ylimmästä kerroksesta olisi päässyt terassille, josta olisi pystynyt katselemaan Pietaria kattojen tasolta. Päädyimme paikkaan yhden opetuspäivän jälkeen, kun yhdet venäläiset opiskelijat olivat antaneet vinkkiä siellä sijaitsevasta second hand-liikkeestä, jonka nimi oli Kissa Market.. Loft Project Etagi oli jo paikkana todella kiinnostava kohde erityisesti niille, jotka haluavat nähdä massasta poikkeavaa kauppatoimintaa. Paikassa olisi kyllä voinut olla pidemmänkin aikaa, mutta olimme niin myöhään liikkeellä, että liikkeet alkoivat pikkuhiljaa sulkemaan oviaan.

Löysimme myös täysin vegaanisen pikkukaupan B12:n (7 Liniya Vasil'yevskogo Ostrova, 38), joka oli samantyylinen kuin Suomessa olevat Ekolo tai Ruohonjuuri. Kaupassa oli pääosin vegaanisia ruokatuotteita, mutta kosmetiikkaakin löytyi.


TAIDE
                            
Pietarin julkisivu on jo itsessään aikamoinen taideteos. En kurssin takia kerennyt tutustua paikallisiin kulttuuriasioihin niin paljon kuin yleensä matkaillessani. Mutta onneksi kurssimme käsitteli taidetta senkin edestä.
Kurssiimme kuului Eremitaasissa käyminen. Eremitaasi on siis yksi maailman suurimmista taidemuseoista, joka sijaitsee Talvipalatsissa Venäjän entisten keisarien palatsin yhteydessä. Vanhaa taidetta Eremitaasissa riitti eri aikakausien ja maiden taiteen mukaan. Itse ihastelin enemmin koristeellisia huoneita kuin taideteoksia. Itselläni hidas kävely museon käytävillä alkoi painaa jaloissa aika pian, joten kyseisestä museosta jäi vielä aika monta taideteosta näkemättä..


 RUOKA
   
Venäjällä ulkona syöminen oli huomattavasti edullisempaa kuin Suomessa. Tietenkin pitää huomioida minne menee syömään. Mutta esimerkiksi kävimme yhdessä kasvisravintolassa, jossa söimme melkein kolmen ruuan illallisen, joka hinnaltaan oli alle 20 euroa.
Venäjä on tunnettu paljosta lihan ja maitotuotteiden hyödyntämisestä elintarvikkeissa, joka välillä oli vähän haastavaa minulle. Mutta en halunnut tehdä siitä itselleni suurta ongelmaa gluteenittoman ja lihattoman ruokavalioni takia. Otin mukaani gluteenia pilkkovia kapseleita, joten niitä pystyi ottamaan, jos ei ollut täysin varma ruuassa käytetyistä jauhoista.

Onneksi en ollut ruokavalioni kanssa yksin, joten etsimme pari kasvis/vegaaniruokapaikkaa. Ensimmäinen oli Cafe Ukrop (7 Liniya Vasil'yevskogo Ostrova, 30) jonne menimme syömään saatuamma vietyä hotellillemme matkatavaramme ensimmäisenä päivänä. Ravintolassa oli englannin kielinen menu ja tarjoilijat puhuivat englantia. Ravintolassa oli sympaattinen sisustus erilaisine pöytineen ja puupintoineen.

Toinen oli Botanika (Ulitsa Pestelya, 7), jonka hintasuhteesta mainitsin jo ylempänä. Botanikassa oli tarjoilla erilaisia kasvis/vegaaniruokia tehtynä eri maiden ruokatyylien mukaisesti. Esimerkiksi itse söin aasialaistyylistä stir-fryta tofulla. Menu ja palvelu toimivat todella hyvin englanniksi. Kävimme Botanikassa samana päivänä, kun olimme käymässä Eremitaasissa. Kävelymatkaa niiden välillä oli jonkin verran, mutta ei mikään mahdottoman pitkä matka. Ja takaisin hotellille menimme kätevästi metrolla.

Koulun ruokalassa tuli lähinnä syötyä riisiä herkkusienillä eri salaattien kanssa, joka alkoi loppuviikkoa kohti vähän kyllästyttämään. Mutta ruokavaliossa jotain välttelevänä ruuasta ei pidä tehdä niin suurta ongelmaa, koska aina löytyy jotain syötävää. Ja jos haluaa varautua matkaan, niin kannattaa otta jotain helppoja kuivatuotteita mukaan laukkuun.


  YLEISFIILIS REISSUSTA & PIETARISTA
                 

Mielestäni parasta koko reissussa oli päästä tutustumaan uuteen maahan ja se, että pääsin hyödyntämään kielitaitoani. Olen kiitonllinen, että pääsin mukaan tutustumaan taidehoitomenetelmiin, koska niissä opetettuja elementtejä voin mahdollisesti hyödyntää tulevaisuudessa. Kokemuksena itselleni matka oli todella antoisa ja toivon, että koulumme tekee jatkossakin taidemenetelmiin liittyviä intesiivikursseja Pietariin ja muihin maihin. Mielestäni on erittäin tärkeää, että kansainvälisyyttä hyödynnetään oppimisessa. Ja taidelähtöisiin menetelmiin tulisi mielestäni panostaa yleistä enemmän, koska yksinkertaisien harjoitteiden kautta voidaan saada aikaan paljonkin hyvinvointia.            



Tällaisia reissukertomuksia tällä kertaa. Tulossa on vielä toinekin postaus liittyen kurssin opintoihin, mutta sen aika ja julkaisu paikka ei vielä ole täysin varma.

Ihanaa keväättä teille
<3:Inkeri

Siellä ja Silloin - lempikuvia Pietarista


















torstai 9. kesäkuuta 2016

Ja lopuksi

Edellisestä postauksesta alkaa olla aikaa ja minulta on jo kyseltykin, että aionko vielä jatkaa "Aistimuksien" parissa. 
Nyt olen ollut vähän yli viikon Suomessa ja päivät ovat menneet hujauksessa ylioppilasjuhlien, ihmisten näkemisen sekä pääsykokeiden myötä. Ja ajatukseni eivät ole ollenkaan kohdistuneet intoillen blogin kirjoittamiseen. Blogin kirjoittaminen oli vähän kuin harrastus Irlannissa ja koen, ettei Suomessa ollessani sille ole suurta merkitystä ainakaan itselleni. Joten luulen tämän olevan viimeinen postaus Irlanti-aikaani liittyen. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka joskus taas suuntaisin kohti muita maita ja herättäisin tämän takaisin henkiin.

Nyt vielä lopuksi haluan koota ajatuksia, mitä Irlanti- ja aupair-ajasta jäi käteen.
Irlannissa viettämäni aika sai todella kohtaamaan kasvotusten ne ajatukset ja asiat, jotka ovat itselleni tärkeimpiä. Tajusin, mitä haluaisin tehdä parantaakseni maailmaa omalla panoksellani. Ulkomailla asuminen avarsi näkemystäni maailmaan. Opin arvostamaan kotia ja Suomen oloja. Myös paremmat käytöstavat sekä julkisilla paikoilla hymyileminen on jäänyt kasvoilleni ja huulilleni myös täällä Suomessa.
Erityisesti olen kiitollinen siitä, että sain näin hienon mahdollisuuden päästä näkemään maailmaa erityisesti Dublinin. Aupairina toimiessani opin todella huolehtimaan pienempien tarpeista, joista on vanhempana todella paljon hyötyä, vaikka lastenhoitaminen ei sinäänsä ollutkaan ehkä unelmieni täyttymystä. Mutta kyllä lapsilla välillä on ihan liian sympaattisia juttuja, joita muistelen vielä pitkään hymy huulillani. Ja vaikka pieniä murheita matkalleni osuikin, ne eivät voita, mitä hyviä asiota sain kokea. Uusia ihmisiä, kielen oppimista sekä osittain kulttuurin oppista ja maailman näkemistä.
On kuitenkin ihana olla vain Suomessa, eikä tarvitse miettiä muiden asioita.
Ja lopuksi haluan kiittää teitä, jotka olette olleet kiinnostuneita matkastani ja olette lueskelleet postauksiani. Edellisten kahdeksan kuukauden aikana olen kasvanut henkisesti paljon ja se on itselleni todella merkityksellistä.

Toivottavasti nähdään pian ihan kasvotusten!

Inkeri

maanantai 23. toukokuuta 2016

Takaisin kotiin

Ajatukseni ovat olleet Amsterdamin matkasta lähtien jo ihan Suomessa.. En ole täysin varma miksi, mutta vanhempien näkeminen kyllä varmasti vaikutti siihen suuresti. Tyyliin lähes joka toinen (melkein jokainen kyllä..) ajatus on "Olisinpa jo kotona, Suomessa!"  En tunne sinäänsä suuria ikävän tunteita, mutta haluni kotiin pääsemisestä on valtava. Suomeen ajatukseni liitelee hajanaisten ja valkoisten pilvien peittämästä sinisestä taivaasta tai vieraista sanoista, jotka tarkoittaa suomeksi jotain.. niitähän riittää.

Joku saattaisi näiden sanojeni jälkeen sanoa minulle, että yritä nyt nauttia siellä olosta. Mutta minähän olen nauttinut edellisistä kolmesta kuukaudesta enemmän kuin edellisistä yhteensä. Kahdeksan kuukauden aikana olen nähnyt ihan tarpeeksi, joten minulle on oikeus kaivata kotia ja odottaa sinne pääsemistä. Noin pitkän ajan jälkeen on mielestäni ihan ymmärrettävää pari viikkoa intoilla pääsemistä näkemään tärkeimpiä muuallakin kuin skypen (meillä Google Hangoutin kautta. Kannattaa kokeilla!) tai sosiaalisen median kautta.

Välillä ajatellessani kotiin palaamista, vatsanpohjassa tuntuu kuplivan odottavalta sekä välillä kyynel meinaa tulla silmäkulmaan onnellisuusfiiliksissä. Olenhan salaa sisälläni odottanut viisi kuukautta, että pääsen takaisin Suomeen. Ja nyt olisi jäljellä noin viikonpäivät. Tuntuu olo kuin pikkulapselta, joka odottaa jotain niin malttamattomasti. 

Ihanaa illanjatkoa ruutujen toisille puolille, pian nähdään!

Inkeri

lauantai 21. toukokuuta 2016

Vasten Mun Kasvojani - Amsterdam

Viikko sitten vietin perjantaista maanantaihin pitkän viikonlopun Amsterdamissa, johon olin jo pitkään halunnut matkustaa. En tehnyt mitään hirmuisen erikoista. Söin hyvin, fiilistelin kaupungin rakennuksia sekä kanavia ja kävin parissa museossa. Erityisesti pidin De Hortus Botanicuksesta eli kasvitieteellisestä puutarhasta, joka oli ehkä ihastuttavin käymäni kasvitieteellinen. Ja myös kansallismuseo Rijksmuseumissa oli siistiä nähdä monet ne historian kirjojen sivuilta tutut teokset.
 Ensimmäisen illan säässä oli taikaa, kun fiilistelin Amsterdamin puistoelämää. Ihmiset grillailivat ja pitivät piknikkejä kauniissa ympäristössä. Muuten sää oli aika kylmä sekä se vaihtui melkein nopeampaa kuin Irlannissa..
Huomasin myös hollantilaisten olevan markkinakansaa. Oli ruoka- kuin kukka- sekä museomarkkinoita.





















Pariin aika hassuun juttuun törmäsin matkallani. Lähellä hostelliani sekä kansallismuseota ja Van Gogh Museumia oli Iittalan myymälä. Ohitin myös sattumalta Suomi-kaupan, josta olisi saanut pullakahvit. Ajattelin kuitenkin, että parin viikon päästä olisin ihan Suomessa, niin odotetaan sinne asti.
Toinen hieman huvittava asia mielestäni oli eläimet sekä linnut. Tuntui, että tässä inhimillisen kehityksen edelläkävijämaassa myös eläimet olivat enemmän kuin eläimiä. Harmaat pikkuhaikarat istuskelivat keskustassa kulkuneuvojen päällä ihan rauhassa, koirat uiskentelivat suihkulähteissä sekä kissat seurasivat ravintoloissa ihmisiä.

Vaikka en osannut tästä lomasta niin paljoa nauttia vanhempieni kanssa vietetyn tapahtumarikkaan viikon takia, oli tämä paikka kyllä näkemisen arvoinen. Tulin vain kyllä todella surulliseksi ohittaessani Punaisten Lyhtyjen alueen vähän vahingossa sekä Coffee Shopit. 
Kyseinen reissu sai kyllä paljon ajattelmaan maailmaa sekä luovuuteni musiikillesti kukoistamaan ainakin hetkellisesti.

Inkeri 

torstai 19. toukokuuta 2016

Aurinkoon - Killiney

Nyt olisi aika viimeisen postauksen ajalta, jolloin vanhempani olivat täällä vierailulla. 
Tasan viikko sitten matkan viimeisenä kokonaisena päivänä torstaina oli koko matkan upein päivä ja olimme päättäneet sen olevan rantapäivä. Meillä oli kyllä mielessä joitain kohteita, joihin olisi voinut lähteä bussikierrokeselle, mutta onneksi päädyimme tähän vaihtoehtoon. Suuntasimme Dublinin eteläpuolella sijaitsevaan Killineyyn, jonne matkasimme kätevästi Dublinin lähialueiden paikallisjunalla.
Suuntasimme kyseiseen paikkaan sen takia, etten itse ollut käynyt kyseisellä rannalla. Myös kohteen valintaan johti se, että viisi vuotta sitten Irlannissa käydessäni näin kyseisessä paikassa delfiinejä. Ja niin yksi syy oli myös se, että muun muassa itse Bono ja Enya asuvat kyseisellä alueella.

Suuntasimme aluksi Killiney Hill puistoon, jonka varrella yritimme äitini kanssa pohtia Bono asuintalon olinpaikaa. Taloista, porteista sekä osittain näkyvistä takapihoista kyllä huomasi, ettei siellä ollut rahasta pahemmin puutetta. 
Puistoon päästyttyä kävelimme Killiney Hillin huipulle ja ihalimme näkymää. Kävelessämme poispäin löysimme suloisen pikkukahvilan, jossa nautimme päivän keiton irlantilaiseen tapaan.










Puistoilun jälkeen suuntasimme meidän perheelle epätyypilliselle "rantalomalle". Istuskelimme aaltoja seuraillen jonkun tovin ja se oli todella rentouttavaa. Samalla myös pelailimme kivillä, kuinka korkea torni saadaan ilman sen kaatumista. 
Sää oli upea ja lämmin, mutta itse pidin suosiolla kaulahuivia kaulassa pienen flunssan takia. Illalla jos toisella vähän punoittivat kasvot auringosta, mutta ei se haitannut.

Päivän päätteksi kävimme vielä syömässä keskustan Wakamamassa japanilaistyylistä ruokaa sekä jäätelöllä paikallisessa jäätelöbaarissa. Sen jälkeen kävimme vielä tarkistamassa maailman parhaaksi valitun pubin The Palace Barin tilanteen Temple Barilla.

Paljon uutta tuli nähtyä vanhempien kanssa ja varmasti tämä reissu pysyy mielessämme vielä pitkään!

Inkeri