Heräsin taas sunnuntaina vähän liian aikaisin ja tajusin pian, että mikä vähän minua mättää täällä olemisessa.
Olen koittanut miettiä, että miten saisin kaikki ajatukset maailman sekä omista murheista hetkeksi pois. Kyllä, käyn viikossa monta kertaa salilla vähän kääntymässä, mutta siitä en kyllä pääse kauhean taianomaisiin fiiliksiin.
Olen kuunnellut lähes joka ilta suomalaista musiikkia, mutta välillä sekin jää todella kaukaiseksi. Mutta juuri äsken näin jotain kuvia yhdeltä keikalta ja se sai minut valaistumaan ikävästäni live-keikoille.
Minulle on ihan sama olenko yleisössä vai katsojan roolissa, mutta mikään ei vedä vertoja hyvälle klubi-keikalle. Se tunne kun vain saa laulaa ja tanssia kaikkien muiden kanssa, saa kyllä murheet haihtumaan ihan väkisin. En tiedä, mutta siinä on jotain koukuttavaa.
En ole koskaan ollut mihinkään ollut koukussa tai (riippuvainen), mutta hassulta kuin se kuulostaakin, minulla on suuri live-keikan puutos.
Täytyy vain sanoa, että olen välillä vähän kranttu tällaisissa asioissa, mutta suomen kieliset keikat iskee kovempaa kuin muut.
Joo, ja olisihan se oikein avauduttavaa päästä itsekin laulamaan muualle, kuin pesuhuoneeseen pesukoneen pauhatessa..
Täytyy sanoa, että hihitän täällä kuinka hassulta tämän kirjoituksen teko tuntui. Mutta puutos kuin puutos. Taidan alkaa odottamaan kesää ja festareita xD
Inkeri
ps. Kuvassa pikku-Inkeri ensimmäisellä (ja varmaan viimeisell..) ukulele-keikalla xD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti