Eilen tuli täytettyä vuosia. En koe vuosien lukumäärällä olevan mitään merkitystä, mutta silti pidän syntymäpäivän juhlimesta, vaikka en sitä haluakkaan pahemmin hehkuttaa. Onhan se käsittämätöntä, että useimmille meistä annetaan mahdollisuus elää monia vuosia, joten miksi pitäisi jättää juhlimatta tai muistamatta. Itse en paljoa kaipaa, mutta kyllä jotain tavallisesta poikkeavaa pitää syntymäpäivässä olla.
Menneen vuoden aikana olen oppinut erittäin paljon itsestäni ja minulle tärkeistä asioista. On ollut välillä todella vaikeita aikoja, mutta jälkikäteen ajateltuna ne eivät ole olleet mitään verrattuna joihinkin, joilla ei ole mahdollisuutta elää näin vapaasti. Se kun on tottunut saamaan asioita liukuhihnatyyliin, pienistä pysähdyksistäkin tekee niistä niiden kokoa suurempia murheita.
Mutta pienistä murheista huolimatta olen kyllä elänyt viimeisen vuoden aikana enemmän kuin koskaan. Tehnyt asioita joista unelmoin, nähnyt maailmaa, tuntenut olevansa merkityksellinen ainakin joissakin asioissa, löytänyt tärkeimpien asioiden merkityksen täällä Irlannissa ollessa. Olen todella oppinut välillä katsomaan asioita sellaisesta perspektiivistä, joista muut edes osaisi ehkä katsoa. Olen päässyt syvemmälle, eikä elämä ole ollut pelkkää pinnallista höttöä. Jotenkin olen löytänyt joidenkin asioiden kohtaamiseen sen lapsenomaisen innon.
Eilinen juhlapäiväni oli kaunis. Sain aamupalaksi syntymäpäiväkakkua, joka oli kerrankin jonkun muun tekemä kuin itseni. Ihmisten muistamiset saivat hymyn huulille ja ilmeeni ei hyytynyt keskustassakaan kävellessäni lempipaikkoihini, vaikka välillä vatsa olikin hieman kai sekaisin. Kirkon kellot soivat aivan itselleni ennenkuulemattomaan tapaan sekä keskustan kukkaset olivat eilen ehkä upeimmillaan. Hankin myös itselleni syntymäpäiväkukkasiksi neilikoita, jotka ovat yhtiä lempikukkiani.
Siis ihanille ja elämälle kiitos!
Inkeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti