sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

Jotain niin Oikeaa

Olen aina pitänyt kaikista vuoden ajoista, mutta sisälläni tällä keväänlapsella sydämessä on ehkä suurin kolo keväällä.
Dublin oli ihana lämpöisen syksyn vuoksi, mutta nyt keväällä olen huomannut paljon enemmän ihastuttavia asiota täällä kuin muina vuoden aikoina. Syinä tietysti erityisesti ovat auringonpaiste ja tulevassa olevat kivat suunnitelmat. Mutta myös pienistä ja ihastuttavista asioista olen löytänyt paljon iloa.
Tänään vietin tuttuun tapaan lauantaina Dublinin keskustan kaduilla. Vaikka tänään oli jotenkin erikoisen kylmä aamu sekä päivä, aurinko jaksoi loistaa niin kauniisti. Auringonpaiste sai Liffey-joenkin timattejen lailla kimaltelemaan.

Syömään piti melkein heti päästä kaupunkiin päästyttyä, mutta tässä vastaa tuli pieni tuttua tutumpi mutta. Yleensä lauantaisin suuntaan keskustaan ainakin tuntia aikaisemmalla bussilla kuin tänään. Silti minun piti tajuta myöhempää ajankohtaa ajatellen olevani vähän aikaisessa kello kahdentoista aikaan alkavaan lounasaikaan. No onneksi päätin kävellä kohti Antoinette's Bakery kahvilaa/leipompa (6 Kevin Street Lower, Dublin 8), jonka kaikki kakut sekä keksit ovat gluteenittomia. Ennen Bakerylle pääsyä huomasin monta korttelia aikaisemmin Stephen Street Upperilla (muistaakseni) söpön vintagetyylisen liikkeen, jossa olin jo monta kertaa aiemmin halunnut käydä. Oli mielestäni kyllä yksi sympaattisimmista vintageliikkeistä Dublinissa. Ja sieltä löysin kevään/kesän juhliin pitkään etsimäni suloisen tyllihameen. Myös putiikin pitäjän kanssa vaihdettu pieni juttutuokio kehuineen, toi hymyn välittömästi huulille.
Mutta siis Bakerylle päästyäni tajusin sen vieressä olevan meksikolaistyylinen Boojum, josta sai valita tortilloista salaatteihin täytteineen, mielestäni todella edulliseen hintaan. Paikka oli todella kiva ja ruoka oli oikein maistuvaa (myös keskustan Jervis ostoskeskusta lähellä on samalainen ravintola). Mieleeni paikasta tuli Vantaan Jumbossa oleva Ahorita ravintola, jossa kävin, kun palasin jouluksi käymään Suomessa. Mutta niin se Bakery. Siellä oli kyllä taas tarjontaa niin paljon, että hetken jouduin pohtimaan. Täytyy kyllä sanoa, että kyseisessä paikassa on ihanan ystävällinen asiakaspalvelu, kun sain kehun "you look good". Tänään myös musiikkivalinta ostohetkellä oli Norah Jonesin säestämänä kohdillaan.
Vierailin tänään myös kahdessa museossa, joissa en ollut aikaisemmin käynyt. Ensimmäinen museoista, Science Gallery sijaitsi Trinity Collegen pääovilta katsottuna sen toisessa päässä. Siellä näytteillä oli kasviin ja ruokien valmistukseen liittyviä asioita. Mielestäni todella modernin siisti paikka. 
Toinen museo oli Dublin Castlen vieressä sijaitseva Chester Beatty Library, jossa näytteillä oli eri kulttuureiden ja maiden kirjoitustyyleihin liittyviä kirjasia sekä näytteitä. Itse kuitenkin itseäni kiinnosti enemmin Libraryn vieressä oleva Dubhlinn Garden-puisto. Ja tämä tyttö taas vaihteeksi löysi ihanasti kukkivan koristekukkaspuun, joten kamera täyttyi taas vaihteeksi kukkakuvilla (kyseiset kuvat ovat kyseisestä puistosta). Mutta minulle kevät erityisesti merkitsee luonnon sekä kasvejen kukkaan puhkeamista ja niiden kauneudesta olen löytänyt täällä paljon riemua. Myös kävin kahdilla markkinatyylisissä myyjäisissä, jotka oli järjestetty pubeissa. Tunnelma oli kyllä siisti, vaikkei mitään sinäänsä löytynytkään.
Muuten päivä meni kävellessä kaduilla ja kaupoissa. En vain tiedä, miten voikaan tuntua näin hyvältä huonosti nukutun viikon jälkeen. Maailmassa on kyllä niin paljon kauniita asiota, joita monetkaan ei pakolla tajua. Itselleni ne voivat olla, vaikka suloiset sisustusvalot tai mielestäni kivasti pukeutuneet ihmiset. En voi tajuta, miksi me ei voida hymyillä enemmän, kun meillä on käsissä näin hienoja juttuja. 

Inkeri

sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Kauniita kuvia - Lontoon reissun huippuhetket kuvauksellisesti













Tässä on lempiotoksiani huikealta Lontoon matkaltani noin kolmen viikon takaa (voi, että kyllä aika lentää). Lempikuvani sekä hetki on tämä viimeinen. Nainen lauloi laskevalle auringolle upealla äänellä "you are so beautiful". Tulen kyllä muistamaan nuo hetket pitkään, koska ne todella saivat hymyn huulilleni.

Inkeri

maanantai 28. maaliskuuta 2016

Hyvä Päivä

Minun pääsiäinen on poikennut paljon tavallisesta kevätjuhlan ajasta täällä Irlannissa ollessani. Mutta täytyy sanoa, että silti tulen muistamaan tämän positiivisesti pitkään. Vietin pari päivää ihan yksikseen täällä host-perheen talolla. Pitkänä perjantaina heräsin hieman levottomasti nukutun yön jälkeen kauniiseen auringon nousuun todella aikaisin. Ja sitten hetken mielijohteesta päätin lähteä Howthiin (kuvia löytää edellisestä postauksesta). Sää oli upea ja aamuyhdeksän aikoihin sai aika rauhassa valloitta jyrkkiä nyppylöitä sekä ihailla merta.
Eilen pääsiäissunnuntaille minulla ei ollut alun perin mitään kummoista ajatusta, mutta parin googlettelun jälkeen päätin suunnata keskustaan. Ja nyt aion kertoa päivästäni sekä yhtiä lempipaikkojani, joissa eilen kävin.

Vuonna 1916 irlantilaiset kapinoivat pääsiäisenä brittihallintoa vastaan, vähän huonoin tuloksin. Silti tämä kyseinen Pääsiäiskapina on tärkeä symbolinen asia irlanitilaisille, joka loi alun keskusteluille Irlannin itsenäistymiseen. Ja tänä pääsiäisenä on siis kulunut 100 vuotta kapinasta ja keskustassa tämän myötä oli paljon aktiviteetteja. Puolelta päivin oli jonkinlainen pääsiäismarssi, josta tunnistin samoja joukkoja kuin Pyhän Patrikin päivän paraatista. Tarkoitukseni ei ollut mennä katsomaan marssia, mutta se osui juuri kohdalle.

DUBLIN FLEA MARKET
Dublin Flea Market on joka kuukauden viimeisenä sunnuntaina järjestettävä kirpputoritapahtuma(12 NewMarket, Dublin 8), jossa myyntipöydät ovat täynnä muun muassa vaatteita sekä vanhoja retro astioita. Kirpputoripöytiä löytyy parista hallista sisältä sekä ulkoa pihalta. Olen käynyt nyt parin kerran tälla kirpparilla ja vaikken ole mitään löytänytkään, olen todella pitänyt tunnelmasta. Voi vai ostaa mukillisen teetä mukaan ja kierrellä rauhassa. Varsinkin auringon paistaessa tämä on ollut todella mukavaa.


Paikan yhteydessä toimii halleissa muutenkin kuin kuun viimeisenä sunnutaina egokauppa ja pari todella sympaattista ruoka/kahvipaikkaa. Itse söin eilen herkullisia falafeleja huikean hummuksen kanssa katuruokatyyliin.

WALL & KEOGH

Olen löytänyt nelisen kivaa teepaikkaa täältä Dublinista, joista saa laadukasta teetä. Lempipaikkani ovat kuitenkin vanhaan tyyliin sisustettu Oolong Flowerpower (4 Stephens Street Lower, Dublin 2) ja eilisen päivän kohde urbaaninpi Wall & Keogh (45 Richmond St. South Portobello, Dublin 2). Oolongiin tulee mentyä useammin, koska Wall & Keogh ei sijaitse ihan ydinkeskustassa. Mutta pidän itse todella paljon kävellä kyseistä katua pitkin Liffey-joelta tuonne, koska siellä turisteja ei pahemmin ole, vaikka siellä onkin todella kivoja ruoka- ja musiikkipaikkoja.
Molemmista paikoista löytyy kymmenittäin teelaatuja vihreästä mustaan sekä rooboksia ja muita. Ja kyllä kahviakin monelmmissa tarjotaan sekä molemmista saa gluteenittomiakin syömisiä.

Jotenkin ehkä silti pidän W&K:n tunnelmasta enemmän. Eilen istuin ulkona nauttimassa teetäni kirjoitellen ja kuunnelle sivukorvalla muiden matkatarinoita. Eilen sää vaihtui tiuhaa vauhtia, mutta se ei minua haitannut. Kirjoitin ylöskin tällaisen mietteen:
  "Elämä on parhaimmillaan silloin, kun samanaikaisesti aurinko paistaa ja sataa vettä. Sade muka ristiriitaisesti pilaa sen ilon kelin, vaikka yhdessä muodostaakin täyttymyksen unelmieni."

St STEPHEN´S GREEN


Dublinissa on monia ihania puistoja, mutta yksi kauneimmista on hirmuisista lintumääristä huolimatta St Stephens Green. Puisto on monipuolisesti tehty vesi- ja kasvialueineen. 
Varsinkin nyt kun kevät alkaa olemaan täällä kasvien ollessa kauneimmillaan tulee niin hyvä mieli.
Mutta tämä kyseinen puisto on aika täynnä muitakin ihmisiä, niin voin suosittella myös menemään rauhaisampaan lyhyen matkan päässä olevaan Iveagh Gardeniin. Siellä on istumapaikkoja ja upea vesiputousta muistuttava suihkulähde.

Muuten päiväni kului suurimmalta osalta (niin kuin yleensäkin) vain kävellen Dublinin katuja. Se on rauhoittavaa. Illalla kävin salaatilla yhdessä vakiopaikassani Brick Alley Cafe´ssa(25 Essex St, Dublin 2) Temple Barin alueella. Olen aika varma, että kyseisetä kahvilasta saa yhden parhaimman mangosmoothien Dublinissa!

Mutta suurin syy, miksi suuntasin eilen Dublinin keskustaan oli se, että halusin mennä seuraamaan open mic-tapahtumaa, jossa laulaja/lauluntekijät esittävät pääosin omia kappaleitaan. Joka sunnuntai yhdeksän aikoihin The Bleeding Horse-nimisessä pubissa(24-25 Upper Camden St., Dublin 2) järjestetään Apollo Sessions-niminen open mic. Kävin viime syksynä kerran The International Barin(23 Wicklow St., Dublin 2) keskiviikkoisessa open micissä, mutta "myöhät" ajankohdat au pairille ei ole parhaat mahdolliset.
Mutta siis maantain ollessa vapaana, päätin mennä tarkistamaan tilanteen. Minua monet olikin kehottanut menemään laulelemaan omia kappaleitani, mutta ei ole pahemmin innostanut ajankohtien sekä vähäisen harjoittelun takia mennä. No siinä hermostuneena kysyin open micin pitäjältä, että olisiko ihan okei, jos lainaisin kitaraa sekä laulaisin suomeksi pari kappaletta. Ja sehän kävi.
Minua ennen oli nelisen vähän enemmin asiaan panostanutta lauluntekijää. Mutta vuoroni tullessa olin vain ihan vähän hermostunut, mutta positiivinen. Lauloin ne niin sanotut ainoat kitarabiisini ja yllättävän hyvin ne menivät siihen nähden, kuinka vähän olen täällä laulanut ja soittanut kitaraa. Ja kyllä sain pienen yleisön nauramaan sanoessani, etteivät he tulisi ymmärtämään mitään laulamaani. Ja kyllä he ihan kivasti taputtivatkin. Olin kyllä itsestäni todella ylpeä, että rohkenin tekemään sen, mitä rakastan.
 Jäi todella hyvä mieli tästä kokemuksesta, vaikka jouduinkin lähtemään juoksemaan heti esitykseni jälkeen melkein viimeiselle bussille.

Mutta tällainen oli minun pääsiäissunnuntai. Toivottavasti joku Dubliniin tuleva hyötyy näistä minun yksittäisistä vinkeistä.  Ja kyllä täältä kaikkea muutakin löytyy!

Inkeri

lauantai 26. maaliskuuta 2016

Matkaaja

Viimeisten kahden vuoden aikana olen itsenäistynyt todella paljon matkailemisessa. Pari vuotta sitten ylioppilaskirjoitusten jälkeen uskaltauduin lähtemään aivojen nollausreissulle Kööpenhaminaan. Viime keväänä ennen pääsykoerutistusta suuntasin jo ennestään tuttuun ja ihanaan Lontooseen.
Muutenkin viime vuonna tuli matkailtua Suomessakin muun muassa pääsykokeissa sekä keikoilla eri kaupungeissa ihan yksikseen ennen tänne Irlantiin tuloa. Ja vaikka joku saattaisi ajatella, että eihän au pairin elämä ole sinäänsä itsenäinen matka, niin olen sitä mieltä, että kyllä se omana päätöksenä on ollut. Tästä yksin matkailusta innostuneena ajattelinkin kirjoitaa siitä nyt pidemmin.


Olen aina ollut aika itsenäinen tallaaja ja varsinkin nyt "vanhemmalla" iällä, kun on tajunnut selviävänsä vähän huonommallakin englannilla sekä ilman muita matkaamisessa, siitä on todella löytynyt sitä jotain. Ja joku saattaa sanoa yksin matkaamisen olevan jotenkin outoa tai ettei ole ketään kenen kanssa jakaa ne hienot hetket. Outoa se ei ole, mutta onhan se aina välillä huikeaa kokea muidenkin kanssa maailman upeita paikkoja. Minulla kuitenkaan ei ole ollut vielä hirmuisesti mahdollisuuksia matkata muiden kanssa muiden elämäntilanteiden takia, joten olen haastanut itseni lähtemään yksikseen.

Olen ollut pienestä pitäen hoputtamassa ja kysymässä, että olinpaikan tarkkaa tietoa. Yksin matkatessa siitä ei ole ollut ongelmaa. On voinut lähteä aikaisemmalla bussilla, jos pelko lennolta myöhästymiseen tulisi. Vielä vuosi sitten tarkistin vähän liian monta kertaa passin ja matka-asiakirjojen mukana olemisen, mutta täällä Irlannissa se on helpottunut. Olen muutenkin vähän rentoutunut matkalle lähtemisessä. Mutta kyllä silti pitää olla tarpeeksi ajoissa lentokentällä tai millä sitten matkaakin.


Sitten matkakohteeseen. Onhan siinä se ihana vapaus, kun saa suunnitella oman mielensä mukaan päivän ohjelman. Voi vain fiilistellä tai sitten tehdä aktiivisempaa toimintaa. Kun suurin ongelma on matkalla se, ettei löydä tarpeeksi kivaa ruokapaikkaa, on matkailu suhteellisen helppoa. Jotenkin uusista paikoista saa ihan eri tavalla irti välillä, kun matkaa vain itsekseen. Itse olen huomannut, että osaan aika hyvin ajautua välillä esimerkiksi ruuhkaisimmilta kaduilta tyhjille kaduille, joilta löytää aivan uuden kulman. Ja tuopahan yksin matkaaminen omanlaista jännitystäkin, vaikkei kaikkein korkemmilta kielekkeiltä kurkistelisikaan. 


Itsekseen matkatessani olen oppinut paljon siitä, kuinka pienikin maiseman muutos tekee terää. Täällä Irlannissa en ole vielä yksin matkustanut Dublinia ja Dublinin lähellä olevia rantapaikkoja pidemmälle. Mutta sekin että pääsee pakoon edes pariksi tunniksi perusarkea ihanalle hiekkarannalle tai teelle lempipaikkaan on jotain oudolla tavalla voimauttavaa. Se myös tuottaa sen hymyn kasvoille, jota pitäisi kantaa mukana aina.


Välillä tapahtuu matkatessa hauskoja kohtaamisia ihmisten kanssa, vaikka olen todella huono puhumaan ihmisten kanssa ylipäätänsä ja small talkista puhumattakaan. Täällä Irlannissa olen sattumalta kohdannut pariinkiin otteeseen Suomessa asuneita maahanmuuttajia, jotka ovat syistään nyt täällä. Heidän kanssa puhuessa Suomea näin, kuinka ilo kumpusi heistä saadessaan puhua sellaista kieltä, jota muut ympärillä eivat tajunneet.
Matkaillessani yksin olen pääasiassa yöpynyt hostelleissa, joten yleensä huoneessa on ollut joku muukin. Pari viikkoa sitten eräs nainen hostellihuonessani oli aluksi hieman järkyttynyt, kun näin nuoren näköinen tyttö oli yksin matkassa. Kertoessani ikäni huomasin naisen huokaisevan helpotuksesta. Tuollaisia tilanteita täma "babyface" on kohdannut aikaisemminkin.


Kyllä unelmoin tälläkin hetkellä alintajuisesti joistakin kohteista, joihin en koskaan voisi ihan yksin lähteä. Mutta sen takia minullakin on omat unelmat toisten kanssa matkaamiseen. Mutta silti kannustan kaikki kokeilemaan edes kerran elämässään yksin matkaamista. Se on kasvattanut ja rohkaistanut ainakin minua suuresti, vaikken jokaiselle vastaantulijalle kertoisikaan elämäntarinaani.
Ja tuntuuhan se kivalta, kun kehutaan rohkeaksi matkatesaan yksikseen. Ja jos totta puhutaan, ei ole ollut koskaan yksin. Ainahan voi kysyä apua vastaantulijalta, jos sitä tarvitsee. Minultakin on kysytty apua ja olen yrittänyt auttaa muita parhaani mukaa, vaikka olisikin turisti itsekin.

Että sellainen teksti tuli kirjoiteltua. Kuvat otin eilen, kun suuntasin aamulla aikaisin auringon houkuttamana Howthiin yksin. Täytyy sanoa, että nautin täysillä aamusesta turistittomuudesta sekä pikku piknikistä yhdellä jyrkällä nyppylällä. Eilinen pitkä perjantai oli kyllä todella good Good Friday!

Muutenkin kaikille Hyvän Pääsiäisen toivotukset tässä samalla!

Inkeri

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Aihetta Juhlaan - St. Patrick`s Day Dublin

Torstaina 17.3. vietettiin Pyhän Patrikin päivää (Saint Patrick´s Day) eli Irlannin kansallispäivää, jote vietetään Irlannin suojeluspyhimyksen Pyhän Patrikin kunniaksi. 
Dubliniin tulee monista maista ihmisiä viettämään sekä seuraamaan kyseistä juhlaa, ja niin oli tänäkin vuonna tullut. Ja täytyy sanoa, että tämä juhla oli kyllä huomattavasti värikkäämpi kuin Suomen Itsenäisyyspäivä.

Jo aamulla Dublinin kadut olivat täynnä Irlannin lipun väreihin (yleisesti vihreään) sonnustautuneita ihmisjoukkoja, jotka olivat valmiina moni vuotiseen Pyhän Patrikin päivän Paraatiin. Ja täytyy sanoa, että jos halusi nähdä jotain, niin piti mennä oikeasti ajoissa. Kyllä siinä tuli seisoskeltua ihan mukava tovi, mutta se kyllä kannatti. Oli soittokuntia Amerikasta asti sekä lasten piirruksien pohjalta oli toteutettu hienoja paraatirakennelmia. En tiedä, mutta koko päivässä oli todella yhteisöllinen fiilis ja täytyy sanoa, että oli kyllä yksi parhaista päivistä Dublinissa pitkään aikaan.












Paraatien ja tankkausten jälkeen suuntasin The National Concert Hallin eteen kadulle pystytetyn lavan läheisyyteen kuuntelemaan pääosin iirin kielistä musiikki. Oli iirin kielistä rappia ja sekä vähän perinteisempää musiikkia. Mutta huikein oli viimeinen bändi Seo Linn, joka on tullut suosituksi iiriksi coveroimistaan nykyajan suosikkikappaleista. Tässä bändissä oli/on ideaa ja poikien(varmaan pitäisi sanoa miesten..) innokas lavalla olo sai varmasti kielestä huolimatta tanssijalan vipattamaan. Sain kyllä apua energisestä esiintymisestä omaan live-keikka puutteeseeni. Sain taas irlantilaisten tapaan odotella jonkin aikaa esityksen alkua, mutta se ei keväisen auringon paisteessa haitannut ollenkaan.

Tämä kyseinen tapahtuma oli kyllä hienoa nähdä omin silmin.

Inkeri


perjantai 18. maaliskuuta 2016

Auringon alla - Brighton

Minulla on ollut pitkään unelmissa käydä jossain eteläisen Englannin rannikkokaupungissa. Ja jotenkin Brighton on ollut listan kärkipäässä.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä heräsin pitkäksi ajaksi ja unensekaisin ajatuksin päätin, että lauantaina matkaisin Brightoniin. Myös asiaan vaikutti se, että Lontoon ihanuudesta huolimatta halusin hieman uusia maisemia Englannin puolelta.
Aamulla olin intoa täynnä, vaikka olisin voinut nukkua vähän paremminkin. Matkailin aika tyhjällä junalla ja taisin vahingossa olla ykkösluokan vaunussa ihan yksikseen. No, ei kukaan ainkaan tullut valittamaan. 
Siinä aamulla junaillessani minua vähän huoletti sään tilanne. Ulkona oli aika lämmin, mutta sumu oli aivan hirmuinen. Mutta sumun tilanne kuitenkin helpotui Brightonin päässä. Vain merelle ei kovin kauas nähnyt, mutta se ei haitannut ollenkaan.

Täytyy sanoa, että oli huikeaa päästä Brightonin mukulakivirannalle. En tiedä mutta aika pysähtyi, kun istuunnuin alas katselemaan merta kädessäni sileäksi hioutunutta simpukan kuorta. Ihmiset makoilivat rannalla kuin kesä olisi ollut, Perheet ja pariskunnat tulivat syömään rannalle fish&chipsejä ja rohkeimmat uskaltuivat mereen uittamaan jalkojaan sekä yhden pikkupojan näin uimashortseissaan vedessä leikkimässä. Ja kaupungin kohinaa ei kuulunut. Se oli taianomaisen rauhoittavaa ja voin todella sanoa nauttineeni.
Ja oli myös hauska nähdä Brighton Pier-laituri, jonka päässä on huvipuisto. Minulle tulee siitä mieleen jotkut brittiläiset nuorisoelokuvat.













Brightonin kadut olivat kyllä todella täynnä ihmisiä hyvän sään ja lauantain kunniaksi. Brigtonin kaduilla oli kyllä todella kivoja pikkukauppoja ja ruokapaikkoja. Etenkin Kensigton Garden- nimisellä kadulla oli todella paljon sympaattisia paikkoja. Itse söin sään kunniaksi ulkona suorassa auringonpaisteessa. Sekä vuoden ensimmäinen jäätelö ulkona (oli muuten vegaaninen) suloisesta Gelato Gusto-jäätelöbaarista.

Jotenkin salaa unelmoin etelän aurinkolomasta, mutta tämä kyllä paikkasi sitä sään ja hyvän ruuan puolesta ihan täysillä.
Eli jos Lontoo kyllästyttää, niin kannattaa junailla jonnekin muualle, vaikka juuri Brightoniin.

Inkeri