keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Aamulla aikaisin - Galway

Eli perjantai-iltana suuntasin Galwayhin bussilla yhden aupair-kaverin kanssa. Yövyimme hostellissa joka sijaitsi ihan Galwayn pääkadulla.
Sunnuntaina meillä oli hyvin aikaa kierrellä Galwayn katuja. Heräsimme aikaisin ja suuntasimme kohti Galwayn rannikkoaluetta, jossa kävelimme rauhassa sekä nautimme aamun hiljaisuudesta.
Maisemat olivat taas niin huikeita, että välillä sitä ihmettelee tätä maailmaa.
Galwayn keskustasta kulkee pieniä jokia, joiden varsilla on paljon erilaisia rakennuksia.










                     

Olin neljä vuotta sitten Galwayissa ja yllättävän hyvin muistin paikkoja sieltä. Galway on mukavan pieni paikka juuri tällaiselle viikonloppumatkalle. Galwaysta pääsee myös todella helposti yhdille Irlannin suosituimmista päivämatkailukohteista kuten aiemmin mainittuun Connemaraan, kauniille Aran saarille sekä huikeille Moheirin kallioille. Itse kävin saarilla sekä kallioilla neljän vuoden takaisella reissulla. Voin suositelle kaikille Galwayta ja noita muita kohteita.

Inkeri

maanantai 19. lokakuuta 2015

Vuorilla on maa - Connemara

Viikonloppuna suuntasin toisen au pairin kanssa Dublinista länteen Galwayhin, jossa vietimme oikein antoisan pikkumatkan.
Lauantaina lähdimme bussimatkalle Connemaran kansallispuiston alueelle. Siellä näimme hienoja vuori- sekä järvimaisemia, kirkkoja ja linnoja.
Myös bussin ikkunasta näkyi paljon erilaisia eläimiä, kuten niitä mustapäisiä lampaita, lehmiä, aaseja sekä Connemaran poneja.














Ajoimme takaisin merenrantaa pitkin takaisin Galwayihin.

Galwaysta teen ihan oman postauksen.

Inkeri

torstai 15. lokakuuta 2015

joku syntyy, joku kuolee

"Sä nukut siellä ja mä nukun täällä. On tähtien tilkkeet kummankin päällä..."


Näin alkaa tämän vuoden lempikappaleeni "Joku syntyy, Joku kuolee", jonka esittää helposti lähestyttävä pop/rock-musiikkia esittävä Pimeys.
Voisin kertoa hienoja juttuja kyseisestä bändistä, joka sai uskoni suomalaiseen musiikkiin kasvamaan alkuvuodesta isolla kädellä. Mutta tänään ajattelin kertoa omakohtaisia pohdintojani kyseisestä kappaleesta.

Noin kymmenen kuukautta sitten kuuntelin YleX:n Uuden musiikin iltavuoroa vähän väsynein fiiliksin. Muistan, kuinka istuin sängylläni läppäri edessäni. Pian laitteen kaiuttimista alkoi kuulua niin kauniin pelkistettyä pianonsoittoa ja miesääntä. Silloin kaikki muu pysähtyi, kun laulu kulki selkeästi eteenpäin. En tiedä, mutta kappaleen loputtua väsymyksestä ei ollut tietoakaan. Oloni oli todella voimaantunut. Heti kappaleen kuultuani, oli minun tietysti pakko etsiä lisää tietoa Pimeydestä ja tällä tiellä ollaan.

Ne jotka kuuntelevat tämän kappaleen vain pintapuolisesti, saattaavat vain ajatella, että niinhän niitä ihmisiä syntyy ja kuolee. Toisille taas tämä kappale kuvastaa ja varmasti monelle onkin lyriikka rakkaudesta, joka on loppunut tai jota ei voi koskaan saada.
Minulle teksti kuvaa omaa unelmointiani, joka antaa itselleni paljon voimaa.
 Säkeistössä sanotaan: "Ei me koskaa toisiamme saada. Sä haluut tanssii, mä mökkiin käyn maata. Mut kuule, vasket vedellä soivat meille kummallekin."
Peilaan unelmani tuon tanssivan rooliin sen muistaen, että olen kuitenkin haaveideni kanssa samassa maailmassa.
Kertosäe jatkaa samaa rataa: "Koko ajan joku syntyy ja joku kuolee."
Itselleni syntyminen ja kuoleminen tässä ajatuksessa kuvaa sitä, että aina tulee ja menee uusia unelmia. Jos jokin ei olisikaan mahdollista jollain tietyllä tavalla, niin sen saattaa pystyä toteuttaamaan toisella tavalla. Tai sitten vanhat haaveet korvautuu kokonaan uusilla asioilla. Näiden positiivisien ajatuksien takia tästä hieman surumielisestä lyriikasta löytyy paljon myös toivoa tuovaa tunnelmaa.

Koen kappaleen myös sinäänsä olevan hyvä Irlanti-biisi. Vaikka se ei Irlannista varsinaisesti kerrokkaan, pystyn itse löytämään kuvainnollisia irkku-piirteitä tästä biisistä. Etenkin  "tähtien tilkkeet"-, "aallot lyövät renkaisiin laiturin"- ja "ulkona myrskyää, sisällä on lämmin"-kohdat luovat itselleni näkemieni asioiden myötä irlantilaisia viitteitä, vaikka nuo voisivat ihan hyvin kuvata mitä tahansa paikkaa vain.

Tämä on yksi niistä ainoista kappaleista, joita voin kuunnella monta kertaa putkeen ilman kyllästymistä. Sen voimaannuttava ja hetkeen rauhoittava tunnelma saa oloni niin onnentäyteiseksi. Tämän takia olen joka ilta kuunnellut kyseisen kappaleen täällä Irlannissa. Samalla se muistuttaa myös elämääni Suomessa, joka on itselleni todella tärkeä.


Jos joku ei ole kuullut kyseistä kappaletta, niin alla olevasta linkistä sen voi kuunnella:

https://youtu.be/UQLFk2ThtNM

Tällainen postaus tällä kertaa. Olen varma, että teen jotain musiikkiaiheisia postauksia jatkossakin ihan oman kiinnostukseni takia.

Inkeri








sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Maisema huumaa - Howth

Eilen oltiin asian ytimessä, eli katsomassa Irlannin huikeita maisemia ja rantoja. Kohteena oli pohjoisessa vähän yli 10 kilometrin Dublinin keskustasta sijaitseva suosittu kalastajakylä Howth.

Howthissa on hienoja ranta-aluieita ja siellä pääsee halutessaan patikoimaankin kunnolla. Itse suuntasin Howthiin toisen suomalaisen au pairin kanssa Dart-junalla, josta jäimme pois ennen kunnon turistipaikkoja. Mutta jos haluaa nähdä enemmän maisemia menomatkalla, niin kannatan bussilla menemistä.
Sen myötä löysimme todella kauniin hiekkarannan, jossa ei ollut muista turisteista tietoakaan. Itselleni tuli pieni flash back neljän vuoden takaiseen Irlannin reissuun, jolloin ensimmäistä kertaa pääsin kunnolla merenrannalle. 
Itse myös arvostan Irlannin karuja rantoja enemmän kuin oikeiden rantalomakohteiden hiekkarantoja. 
Ja tuolla kyseisellä rannallakin löytyi kauniin sileää hiekkaa.
Rannalta suuntasimme satama-aluetta sekä lähdimme patikoimaan kohden Howthin karuja kallioita.








Tämä viimeinen kuva kyllä kuvaa hyvin minun irlantilaista sielun maisemaa. Merta, vuoria ja vihreää.
Tuli monta kertaa sanottua ääneen se, että on niin absurdia ajatella asuvansa niin lähellä näin huikeita paikkoja. 
Eniten Howthissa fiilistelin karun kauniita maisemia, loputonta horisonttia sekä taivaalle koko ajan ilmestyneitä uusia lentokoneita.

Mutta jos joku Dubliniin matkaa ja haluaa nähdä tämän tyylistä luontoa, niin Howthiin kannattaa suunnata. Niin ja kyllä siellä on aika paljon muitakin, mutta missä ei olisi.

On tämä aika huikeeta!

Inkeri


lauantai 3. lokakuuta 2015

Hyvä näin

Ensimmäinen kokonainen viikko au pairina toimisen ja muuten vain täällä olemisen osalta alkaa kohta olla takana päin.
Tällä hetkellä olo on hieman tukkoinen ja flunssainen, mutta yllättävän hyvin olen omilla vitamiinikeinoilla saanut sen pysymään maltillisena. Tauti iski eilen, joten tänään olen kirjaimellisesti maannut päivän sängyssä.

Vaikka tänään en uusiin paikkoihin päässytkään tutustumaan, on minulla ollut silti todella mukava viikko.
Olen tavannut uusia ihmisiä, kierrellyt ja kaarrellut lähiseudun katuja, todennut olevani todella huono silittämään...

Viikon kohokohta oli kuitenkin se, että näin keskiviikkona suomalaista lukiokaveriani Dublinin keskustassa. Käveltiin katuja pitkin jutustellen niitä näitä, vieraillen musiikkiliikkeessä ja syöden oikein maistuvaa perusruokaa pubeissa. Kävimme myös teellä/kahvilla Temple Barin alueella Joy of Chássa, jonka bongasin tänään netistä yhdeltä listalta, johon oli listattu Dublinin parhaita teepaikkoja. Siellä oli paljon eri teemakuja ja isoja kakkupaloja.
Yritimme metsästää myös trad. irkkumusiikkia, mutta olimme liian aikaisin liikkeellä, joten tyydyimme kuuntelemaan miestä, joka soitti kitaran säestämänä tuttuja kappaleita.


Kaikki on täällä edelleenkin mukavasti. Säät ovat olleet niin kauniita auringonlaskuineen ja vaaleanpunaisine pilvineen. Kyllä niitä harmaampiakin päiviä on ollut, mutta tällä viikolla ei ole satanut vielä kertaakaan.

See you soon!

Inkeri

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Näillä kaduilla...



... on ollut upeat kelit auringonpaisteineen ja kirkkain tähtitaivain.

... sateenkaari voi päättyä parkkipaikalle.

... olen kokenut tunteen, että nainen voi olla liian väsynyt shoppailemaan liiassa ihmismäärässä ja valikoiman laajuudessa.

... olen tuntenut pieni muotoista kuvotusta kaikkea halppismaterialismia kohtaan( okei, olen myös sortunut siihen...).

... olen ihaillut kauppojen tapaa käyttää paperipusseja. Miksi Suomessa, metsien maassa ostospussit ovat jonkun sortin muovia?


... olen ihastunut Temple Barin alueeseen ja tajunnut, miksi se on yksi Dublinin suosituimmista turistikohteista.

... ihmiset yhtyvät tuttuihin lauluihin pubeissa jo ennen iltakuutta (tai ainakin lauantaisin...).

... on monia oikeasti hyviä katusoittajia, jotka kuuluisivat vähän paremmille esiintymispaikoille.

... ja varsinkin Dublinin keskustassa olleiden musiikki/soitinliikkeiden määrä sai/saa tämän oman elämänsä laulelijan suun ja silmät innosta auki.


... "sorry" yllättää vielä välillä, vaikka sen kuuleekin usein ihmisjoukossa.

... tosiaan on ollut välillä hieman vaikeuksia ymmärtää joidenkin englannin murteita.

... olen osittain alkanut ajattelemaan englanniksi, mutta puhuminen on aina välillä hieman takkuista.

... on ollut ihana tajuta, että kaikkea ei tarvitse kokea parin päivän aikana.


... tämmöistä ensimmäisten päivien näkökulmasta.

Täällä on siis kaikki hyvin ja tykkään olla täällä.
Terkkuja kaikille sinne, missä olettekin! Minulle saa laittaa viestiä tai tulla tapaamaan tänne, jos joskus kiinnostaa!

Inkeri

ps. kuvat on mitä ovat, koska kamerasta loppui tietysti akku, kun olisi halunnut jotain ikuistaa...

tiistai 22. syyskuuta 2015

Lähtövalmiina


Tänään aamulla Jyväskylä itki vuolaasti, kun tein lähtöä. Etelää kohden aurinko alkoi hymyilemään ja hyväilikin kasvojani sekä mieltäni oikein kunnolla.

Täytyy sanoa, että elo- ja syyskuut ovat olleet elämäni parhaita. Olen nauttinut kaikesta; ihmisistä, aktiviteeteista, musiikista ja ihan vain olemisesta. Näin hyvien aikojen jälkeen jonkun toisen olisi varmasti vaikea lähteä. Mutta minulla ei. Oloni ei ole haikea, koska kaikki tärkeät ja tutut asiat odottavat minua täällä Suomessa, kunnes palaan takaisin.
Minua ei edes jännitä hirveästi, koska tätä tilaisuutta olen odottanut pitkään. Ja minulla on elämässäni niin paljon ihania ihmisiä elämässäni, jotka kannustavat ja tukevat päätöstäni toteuttaa unelmaani lähtemällä Irlantiin.
En jotenkin jaksaisi odottaa, että pääsen seikkailemaan uusiin maisemiin, tutustumaan aivan uusiin ihmisiin sekä kokemaan asioita, joita en ole koskaan kokenut. Kuinka jännittävää! 

Kirjoitukseni nyt on täynnä ajatuksen virtaa, koska en vain voi tällä hetkellä mitään. Seuraavan kerran kirjoittelenkin kohteesta, joten sitten nähdään!

Inkeri

ps. Latasin youtubeen omatekemäni kappaleen "Hymyni", jonka voi kuunnella/katsella alta: