sunnuntai 24. tammikuuta 2016

Rantaviiva - Malahide Beach



Aamulla heräsin hieman vähäisten yöunien jälkeen ja päätin, että haluan lähteä jonnekin. Kohteekseni valiutui Malahiden pikkukylä, joka sijaitsee vähän yli 20 kilometrin päästä Dublinin keskustasta. Kyseiseen paikkaan matkasin kätevästi junalla Dublinista, mutta bussitkin kulkevat.
Kävelin Malahiden rannalle Malahide beachille. Olen täällä ennenkin hehkuttanut meren kiehtovuutta, mutta taas koin sen taian. Olisin voinut melkein jäädä koko päiväksi tuonne katselemaan leikkiviä koiria sekä liikkuvaa rantaviivaa.
Huomasin jo pieniä viitteitä keväästä. Narsisseja näkyi nurmella. Ja päivän unohtumattomin hetki oli se kun seisoin rannalla kovassa tuulessa. Mutta tuuli ei ollut kylmä, vaan se tuntui erittäin lämpimältä aina ajoittain.









Ja viimeinen kuva taloista on ihan Malahiden juna-aseman vierestä. Tällaiset eri väriset talot ovat myös mieleeni.
Mutta eipä tässä muuta!

Inkeri

lauantai 23. tammikuuta 2016

Ei Saa Luovuttaa

Täällä merien takana kotoa tulee pohdittua aika paljon, mitä sitä tulevalta haluaa. Olen viime viikkoina lukenut todella monta tekstiä unelmien toteuttamisesta ja vahvuudesta. Ja niin yhtenä aamuna viime viikolla heräsin ennen herätyskellon soittoa ja tajusin sen itsekin.


Eli miksi tyytyä johonkin, mistä ei unelmoi ollenkaan? Kysymys on haastava, jos pelkää ettei muut ymmärrä tai oma yrittäminen ei riitä. Mistä löytää se voima ja vahvuus antaa kaikkensa pystäkseen siihen, mikä on sydäntä lähimpänä? Ja se itseensä uskominen, missä sen piilopaikka aina onkaan hetkinä, jolloin eniten sitä kaipaa?


 Omalla kohdalla en kyllä ole vielä tehnyt kaikkea unelmiani eteen. Tajusin kuitenkin, että kyllä pystyn toteuttamaan sen, mitä muutkin. En kai voi olla niin huono oppimaan, vaan opetus- tai harjoitustavat ovat olleet vääriä. Ja harjoituksen määrä on ollut liian vähäinen. Uskon kertaamisen ja tekemällä tekemisen olevan se tapa, jolla asiat oppii kaikkein parhainten. Mutta tärkeintä kaikessa on se, että uskaltaa sanoa ääneen unelmoimansa. Silloin se konkretisoituu ja asia on helpommin kohdattavissa. Ja se että uskaltaa puhua unelmistaan avoimesti. Kyllä ihmiset yleensä ymmärtävät, jos näkevät toisen katseessa tai kuulevat puheessa sen palon johonkin. Tietysti on etsittävä tietoa, miten voi päästä lähemmäksi unelmaansa. Mutta varmasti meidän ympärillä jossain on sellaisia ihmisiä, jotka ovat samalla aaltopituudella. Ja kun asiat varmistuvat sekä oppii asioita, uskominen itseensä kasvaa. Mutta jos oikeasti on unelmia, niin niitä ei saa heittää parin epäonnistuminsen takia roskiin. Eli ei saa luovuttaa, aina pitää yrittää. Varmasti unelmat toteutuvat, jos oikeasti jotain kovasti tahtoo.


Taas vähän tällaista yleistä pohdiskelua jokaisen elämään liittyen. 
Täällä on ollut parin viimeisimmän päivän aikana aika lämmin. Tuntuu kuin kevät olisi jo ovella koputtelemassa, mutta sitähän on vielä paha sanoa. Elämä tällä hetkellä maistuu oikein hyvältä. Terkkuja!

Inkeri


lauantai 16. tammikuuta 2016

Hetki on Kaunis

Hups.. Tuli vähän taukoa kirjoitteluun, mutta minulle ei ole ollut mitään järkevää kirjoituksen aihetta. Täällä tällä hetkellä kaikki on hyvin, vaikka takana on aika rankka viikko. Mutta jotenkin olen löytänyt kaikkien pientenkin laskujen jälkeen positiivisen ajattelun kautta asioihin hyvät puolet. Ja älkää huolestuko minulla kaikki täällä on oikeasti todella hyvin. Ja näiden positiivisten ajatuksien ajatuksien myötä ajattelin kirjoittaa positiivisuuden voimasta.


Itselleni joskus sen positiivisen asenteen löytäminen on todella vaikeaa. Se oikeasti tarvitsee ponnisteluja. Mutta sitten kun se löytyy, niin olo on niin avoin ja helpottunut. Jotenkin itse usein pyörin vain omissa ajatuksissani, enkä puhu niistä kenellekään ja se vaikeuttaa asioista positiivisuuden löytämisen. Mutta aina jollekin puhuessa asiat tuntuvat jotenkin paljon helpommilta käsitellä.


Usein minusta tuntuu, että me joilla asiat ovat hyvin, niin emme näe niitä oikeasti tärkeitä pieniä ilon aiheita elämästämme. Olemme niin sokeita kaikelle, sille hyvälle mitä ympärillämme on. Ja jos ajattelen, minulla on asiat paremmin kuin hyvin. Jotenkin sen tajuaa parhaiten oikeasti silloin, kun kuulee huonoja uutisia maailmalta tai läheltä. Jotenkin olen onnellinen siitä, että minulla on mahdollista avata silmäni tällä tavalla kaikelle hyvälle. Varsinkin tällä viikolla olen fiilistellyt täällä Irlannissa olleita öiden pikkupakkasia, jotka ovat tuoneet aamuihin raikkautta sekä kauniita auringonnousuja. Myös olen ilahtunut niin suuresti hymyilevistä kaupan myyjistä tai lapsien halauksista. Se on niin ihmeellistä, että noin pienet eleet voi tehdä niin hyvän mielen.


Ja kun löytää tasapainon positiivisuuden kanssa, elämästä nauttiminen saa aivan uuden merkityksen.

Ja olen aivan varma, kun elettäisiin positiivisemmalla sekä avoimemmalla asenteella niin maailma parantuisi melkein väkisinkin. Joten hei, eikö vaan, että ensi kerralla pyritään hymyilemään julkisilla paikoilla ja kiitetään muita kaikissa tilanteissa sekä kaikista meille annetuista hienoista asioista.

Inkeri

sunnuntai 3. tammikuuta 2016

En Tietää Mä Voi

Tuli sellainen olo, että haluan päästä jotain kirjoittelemaan tänne, vaikka ei minulla mitään sen kummempaa asiaa olekkaan.


Olen siis täällä Irlannissa kohta taas ollut melkein viikon ajan. Vaikkei arki vielä ole kunnolla alkanutkaan, niin tiedän sen olevan erilainen kuin viime syksyn täällä. Uusi vuosi vaihtui omalta kannalta unisesti. Jaksoin valvoa siihen asti, kun Suomessa uusi vuosi vaihtui ja sen jälkeen suuntasin untenmaille.

Itselleni uuden vuoden juhliminen ei ole koskaan ole ollut niin tärkeä juhlittava aihe. Mutta jotenkin minä aina uuden vuoden lähestyessä odotan sitä, että seuraava vuosi alkaisi ja vanhan voisi jättää taakseen. Onhan se sinäänsä hassua ajatella elämää sillä tavalla, että se muka muuttuisi vuoden vaihteessa, vaikka sitä voisi periaattessa muuttaa ihan minä päivänä vain. Minulle kuitenkin tulee vuoden vaihtuessa aina sellainen kutkuttava olo, että ei vain voi tietää, mitä vuoden 365 (okei tamän vuoden 366..) päivään oikein mahtuukaan. Sen takia tämä elämä onkin niin mielenkiintoista, koska ei koskaan voi tietää päivien kulkua tai elämän lentoa.

Haluaisin kuitenkin uskoa, että tämä vuosi tuo tulleessaan uusia ihmisiä sekä mahtavia paikkoja. Haluan myös uskoa siihen, että opin sekä löydän tämän vuoden aikana taas itsestäni uusia puolia. Jotenkin myös tunnen sen, että vaikka tänäkään vuonna kaikki suurimmat unelmat eivät toteutuisikaan, niin silti löytäisin sen oman paikkani. 

Sitä ei voi tietää, mitä aika tuo tullessaan. Joten eletään päivä kerrallaan ja kohdataan päiviin tulevat tapahtumat lapsenmielisellä innolla.

Inkeri


torstai 31. joulukuuta 2015

Tänään on kuin Eilen

Vuosi 2015 oli minulle unelmien täyttämisen vuosi. 
Vaikka välillä todella tuntui, etten saavuttanut kyseisen vuoden aikana yhtään valmiiksi ajateltua rajapyykkiä elämässäni, niin silti toteutin enemmän unelmiani kuin koskaan. Elin myös todella paljon hetkessä, joka on aina ollut itselleni todella haastavaa.


Haluan kuitenkin uskoa, että pystyn toteuttamaan unelmiani ja elämään hetkessä myös tulevana vuonna.

Oikein Hyvää Uutta Vuotta ja halauksia jokaiselle, missä päin maailmaa olettekaan.

Inkeri

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Kuuntelen

Olen Suomessa tällä hetkellä, mutta päätin kirjoitella tänne nytkin.

Joulukuussa listaillaan kaikenlaisia vuoden aikaan tapahtuneita tai julkaistuja asioita. Itse päätin jo kauan aikaa sitten suomalaisen musiikinkuluttajana listata/linkata vuoteni 2015 parhaita musiikkilöytöjä, uusia sekä vanhempia biisejä ja artisteja.


 PIMEYS:
 
HETKI VIELÄ
 JOKU SYNTYY, JOKU KUOLEE
MUISTIN SEN TOISIN
PIMEYS
RAKENNUKSET
HELSINKI


LAURA MOISIO:
 
 IKUINEN VALO
ILON LAPSI
AAMU
YKSIN KOKO ELÄMÄN
MILJOONAT MAISEMAT


VIITASEN PIIA:
 
UKKOSLAULU
UNI ONNESTA
EILEN LUVATTIIN LUNTA (HOOSIANNA)
MILTÄ TUNTUU


IISA:
KUKAAN EI OLE KENENKÄÄN
YÖLLÄ UIMARANTAAN
POLULTA HARHAAN


EGOTRIPPI:
ASFALTIN PINTA
NÄMÄ AJAT EIVÄT OLE MEITÄ VARTEN
MIAN LAULU

TIISU:
TÄNÄÄN SÄ MUSTA HULLAANNUN
MITÄ MAAILMA MULTA ODOTTAA
PIENI ON SUN MAAILMA

ELIAS KASKINEN & PÄIVÄNSANKARIT:
 AINA MINÄ JÄÄN
PELKÄÄN KOSKEA KADULLA
SANO SE MULLE


ELIAS GOULD:
HUVILAKATU
KYLMÄÄ VAI KUUMAA
IKUINEN HEINÄKUU feat.IISA


OLAVI UUSIVIRTA:
KAIKEN JÄLKEEN OLET KAUNIS
NUORI JA KAUNIS


Riittäisiköhän tämä.. Varmasti monia kappaleita sekä artisteja jäi mainitsematta, mutta parhaimmisto on kyllä tässä. Valitettavasti en saanut kaikkiin linkkejä hienosti (myönnän en osaa..), mutta jos kiinnostelee nuo biisit niin kyllä niitä löytää ihan hyvin Youtube:sta hakemalla tai sitten Spotify:stä, jos sen omaa. Kaikki biisit ei ehkä ole niin merkityksellisiä itselleni, mutta ne ovat olleet hyvää taustamusiikkia vain. Ja monet kyseisistä artisteista olen myös nähnyt livenäkin tänä vuonna.

Viime viikolla toteutin pienen unelmani, josta olin pitkään haaveillut. Nimittäin pääsin katsomaan lauluyhtye Rajattoman joulukonserttia, josta olen monena vuonna unelmoinut.

Haluan toivottaa Rajattoman tahtiin kaikille oikein Rauhaisaa Joulua!


Inkeri





lauantai 12. joulukuuta 2015

Sielläkin on Joulu

Joulukalenterin luukuista on puolet avaamatta, joten on hyvä kirjoitella, miten joulun huomaa (ainakin pinnallisesti) täällä Irlannissa.


Parhaiten joulun muovisen puolen näkee täällä liikkeiden ikkunoissa, ostoskeskuksissa sekä -kaduilla. Oikeasti täällä panostetaan ainakin rahallisesti sekä määrällisesti joulukoristeisiin. Minulle oli aika suuri järkytys mennessäni marraskuun puolella yhteen Dublinin keskustan suosituimpaan ostoskeskukseen, koska sen kattoon oli ripustettu niin paljon mauttomia joulukoristeita. Oli laulavia pingviinibändejä ja vilkkuvia valoköynnöksiä sekä monimetrisiä joulukuusia miljoonin joulukoristein. Tuntuu, että se määrä tuo joulun eikä pelkistetyn kauniit asiat. Suomessa olen tottunut siihen, että jotkut pari hienoa koristetta ovat ihan tarpeeksi.
Täällä en ole nähnyt kuin parissa talossa onneksi sellaista jenkki-tyylistä koko kodin vilkkuvaa ledi-valokoristelua.


Sitten yksittäisiä jouluisia huomiota, joihin olen kiinnittänyt huomiota
Täällä vaatekauppojen hyllyt notkuvat mitä mauttomampia jouluneulepaitoja. Ja ihmiset ihan oikeasti käyttävät niitä myös muuallakin kuin kotonakin. Ei siinä sinäänsä mitään vikaa ole, mutta on se mielestäni aika huvittavaa.
Joululaulut raikaavat kaikkialla samaan tapaan kuin Suomessakin. All I Want for Christmas is You, Jingle Bell Rock ja Have Yourself a Merry Little Christmas ovat yhtiä soitetumpia joululauluja täällä.

Olen nähnyt useammassakin autossa poron sarvet ja punaisesen kuonon puskurin edessä. Tähän en mielestäni ole törmännyt Suomessa.
Irlannissa joulukalenterien availu ei ole sellainen juttu. Suklaakalentereita löytyy jonkun verran, mutta ei niin helposti kuin Suomessa. Lelukaupoista kyllä kuulemma löytyy ainakin lego-kalentereita ja muotiliikeistä jonkunlaisia korukalentereita. Mutta itselläni oli vaikeuksia löytää kivaa paperista adventtikalenteria. En Dublinista löytänyt, mutta onneksi Belfastista löytyi puoleen hintaan suloinen jouluseimikalenteri.
Itse en pahemmin ole irlantilaisiin jouluruokaperinteisiin tutustunut. Kaiken näköisiä pikkujoulupiirakoita, joulurusinakakkuja sekä suklaat tuntuvat olevan suosittuja, jos kauppojen hyllyjä katselee. Mutta täälläkin kinkun korvaa kalkkuna tai jokin muu kokonainen lintu.


Tällaisiin joulun piirteisiin olen täällä törmännyt. Hieman tietysti harmittaa, kuinka kaupallinen asia joulusta on tehty. Enhän voi sanoa, millainen täällä juhlan tunnelma joulupäivinä on, koska en vietä joulua täällä. On ollut silti kuitenkin ihastuttavaa seurata vierestä lasten joulunodotusta. Onhan sekin hieman surkuhupaista tällaiselle lumeen tottuneelle tallata kaatosateessa kumisaappaat jalassa näin joulukuussa.

Itse kuitenkin odotan sitä, että pääsen läheisten kanssa viettämään rauhan ja välittämisen juhlaa ilman liikaa hälinää sekä muovista joulukrääsää. Ja tietysti elätän toiveita lumisesta joulusta.

Inkeri