Nykypäivänä median ja menestymisen takia monelle tulee paineita olla jotain erittäin merkittävää. Tein itse kesällä kyseisestä aiheesta kappaleen ja päätin nyt kirjoitella aiheesta enemmän tekstiä.
"Muilla elämä on hallinnassa. On opiskelu- sekä työpaikka, suuret ja varmat suunnitelmat tulevaisuuteen. Muiden elämä pyörii parisuhteiden, tupareiden sekä liikunnan ympärillä. Ulkomaan matka on varattu parin kuukauden päähän ja huomenna uusi koiranpentu muuttaa taloon. Menestys tulevassa ammatissakin on taattu. Ihanaa tämä muiden elämä!
Mutta hei, entäs minä? Mitä minä teen viiden vuoden päästä? Silmät seisovat paikallaan kysymysmerkkeinä. Miten voin tietää tekemiseni noin monen vuoden päähän, kun en tiedä kunnolla edes tämän päivän ohjelmaa. Olenko jotenkin junan vaunusta tipahtanut vai miksi minun unelmat vaihtuvat joka päivä uuteen? Miten muut ovat saaneet niin menestyksekkäästi saaneet koottua ajatuksensa niin pitkälle? Pitäisiköhän olla erittäin huolissaan?"
Tuollaisia ajatuksia ainakin itse olen välillä kokenut, kun omat suunnitelmat vaihtuvat kuukausien odotuksen jälkeen johonkin tuntemattomaan. Muiden onni tuo kyllä välillä itse kullekin kateutta ja kasvattaa itseinhoa, kun ei saa niin sanotusti aikaiseksi mitään. Tuntuu kuin kaikki ne pienet huonot asiat kasaantuisivat harteille ja maailma olisi aivan pimeyden peitossa kaikelta. Mikään ei tunnu hyvältä, eikä todellakaan tee mieli tavata niitä menestyviä kavereita. Tuntuu kuin olisi aivan yksin.
Nykyään menestystä ja suuria sekä varmoja tulevaisuuden suunnitelmia tunnutaan pidettävän sellaisina itsestään selvyyksinä. Välillä otsikot uutisissa ja mediassa pyörivät niin paljon rahojen ja muiden arvostelun ympärillä, että on vaikea käsittää oikeiden asioiden merkitystä. Ja niille jotka eivät onnistu menestykkäästi oletetuin elein, muiden tekemiset sekä arvostelut tuovat oikeasti suuret paineet menestyä. Esimerkiksi se että koulupaikkaa ei saa ensimmäisellä kerralla tai toisellakaan kerralla tuntuu omasta mielestäni siltä, että muut pitävät sinua jotenkin huonompana. Vaikka opiskelupaikan vuodessa saa oikeasti aika todella pieni osa hakijoista. Ainakin ensimmäisillä kerroilla. Tai sitten jos se oma juttu ei ole vielä selvillä ja haluaa kokeilla monia eri asiota. Välillä silloikin tuntuu, että ne menestyvät ihmiset eivät tajua sitä laajaa maailmaa, mitä pystyisi soveltamaan monin reitein.
Jotenkin on niin surullista, että media ja muiden arvostelu välillä määrittää liikaa sitä mitä meidän muka pitäisi tehdä omilla elämillä. Mutta onko se median kärjistämä ja tutuilla oleva menestykäs elämä kateuden arvoista?
Ei se oikeasti kyllä ole. Itse huomasin viime syksyn kadehtivani muita, koska heillä oli se tie minne suunnata. Joulun aikaan minulla oli kuitenkin niin paha henkinen olo, että päätin tehdä muutoksen siihen. Aloin nauttia pienistä asioista ja pyrin elämään positiivisesti. Ja voin sanoa, että se kyllä kannatti. Vaikka olen tuntenut viime syksyisiä tunteita aina aika ajoin, niin tiedän oman polkuni syntyvän askeleideni alle ajan myötä. Pitää vain uskoa itseensä ja siihen, että ei aina ota itseensä, jos media tai massa kulkeekin menestyksekkäästi jonnekin toiseen suuntaan.
Ja yksi asia, jossa en itse ole kauhean hyvä on se, että uskaltaa avata suunsa ja puhua. Kyllä ihmiset kuuntelevat ja olen varma, että jokaiselle ihmiselle löytyy sellainen samassa tilanteessa oleva henkilö.
Tänään tällaista, mikä ei kerro Irlannista sinäänsä ollenkaan, mutta tämä on se eri reitti, jonka kautta "saatan päästä kuuhun". Minulla pyörii kyseisen aiheen ympärillä niin paljon ajatuksia, että toivon teidän löytävän sieltä sen punaisen langan.. Ja muutenkin oli aika helpottavaa kirjoittaa tällaista tekstiä, joka on aika iso juttu monen samassa tilanteessa kanssani olevan henkilön kanssa.
Inkeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti