keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Miljoonat maisemat - Lontoo

Lähdin viime keskiviikona viiden yön mittaiselle lomalle yhteen lempikaupungeistani Lontooseen. Tämä oli neljäs matkani kyseiseen kaupunkiin koko elämäni aikana, joten Lontoon kadut on kyllä yleisesti ottaen tulleet tutuiksi. Tämä loma menikin pääosin fiilistellessä ja nauttien hetkestä. Haluan jakaa kuitenkin lempikohteitani, -asioitani sekä -fiiliksiäni kyseisestä kaupungista.


PUISTOALUEET


Kun metsään ei pääse tarpomaa, niin onneksi on puistot ja Lontoossahan niitä riittää. Oma suosikkipuistoni on Lontoon pohjoisemmalla puolella oleva Regents Park. Ja jos jaksaa kävellä eteläpäästä pohjoispäähän kannattaa kävelle minun Lontoon yhdelle ykköskohteelle Primrose Hill:lle. Mäen päältä näkee Lontoon korkeimmat rakennukset ja siellä hiljaisuus huumaa sekä lenkkeilijät vetää mäkispurtteja. Ja Primrose Hill:ltä ei ole pitkä matka Camden Marketille. 


 RAKENNUKSET
Jos vertaa Lontoon sekä Dublinin keskustoja, niin Lontoon hulppeat rakennukset kyllä voittavat siisteydellään. Lontoon rakennuksissa on niin paljon hienoja yksityikohtia sekä muotaja, että niitä voisi ihastella pitkätkin ajat.

Lontoon alueelta löytyy useilta kaduilta vieri vierekkäin kauniilla väreillä maalattuja katuja. Tunnetuin katu värikkäiden talojen ansiosta on Portobello Road Notting Hillissä. Tämä kuva kuitenkin on otettu Chelsean alueelta.


VESISTÖT


Lontoon "pääjoki" Thames on ihan kunnon kokoinen verrattuna Dublinin keskutan halkovaan Liffeyyn verrattuna. Tällä reissulla tuli todella monta kertaa käveltyä ja fiilisteltyä hyvässä säässä Thamesin varrelta sen elämää. Oli hauska huomata lähtöpäivänä, kuinka monet tulivat lenkkeilemään joen varrelle.
 Lontoosta löytyy myös pienempiä kanaaleja, joiden varsilla saa kyllä tallustella aika rauhassa yleensä. Jotenkin vain tuli itselleni niin helpottunut olo tuolla kävellessä. Yllä otettu kuva on otettu King´s Crossin aseman pohjoispuolelta.


TAIDE JA KULTTUURI
Vaikken ole ihan hirmuinen museo-intoilija, niin silti käyn usein pyörähtämässä niissä (lukekaa: pienestä pitäen äidin mukana museoissa kiertänyt ja siitä ottanut velvollosuudeksi). Tällä reissulla kävin monta kertaa käymättä jättämässäni Victoria & Albert -museossa. Täytyy kyllä sanoa, että kyseinen museo oli todella vaikuttava. Minulla meni ihan kylmät väreet, kun tunnistin historian kirjojen tutut taideteokset.
Itselleni musiikkihan on kaikki kaikessa, mutta jotenkin en osaa ulkomailla kunnolla keikolle mennä. Mutta Lontoossa kun oltiin, niin olihan se käytävä katsomassa musikaali. Kävin katsomassa  Charlie & Chocolatefactoryn. Halusin käydä katsomassa jonkin vähän helpomman ja sellaisen, jonka juonen tiesin. Lavasteet olivat hienot ja lapsinäyttelijät vakuuttivat laulutaidoillaan. Mutta vaikuttavimmat musikaalit joita olen Lontoossa nähnyt ovat olleet lempimusikaalini Singing in the Rain vuonna 2012 ja viime keväisen Lontoon reissulla näkemäni yleisön mukaansa laulamaan temmannut Mamma Mia.


RUOKA

Vaikka Lontoo ei ole halvin paikka syömiselle, on sen ruokatarjonta kuitenkin ihan omaa luokkaa. On monista eri maista sekä erilaisiin ruokavalioihin suuntautuneita ruokapaikkoja. Itselläni tämän loman yksi kohokohta oli kyllä hyvä ruoka sekä ihanissa kahviloissa fiilistely ja take away-ruuan kanssa käppäily. Erilaisista ruokajutuista kiinnostuineille suosittelen Borough Marketia, josta löytää monenmoista ruokaa sekä juomaa.
Tämän reissun parhaan lounaan söin Carnabyn Kingly Courtin karibialaisessa The Rum Kitchenissä, kun tapasin hyvää ystävääni. Vieläkin vesi herahtaa kielelle miettiessä kyseisen paikan bataattiranskalaisia. Ja muutenkin Kingly Courtissa on paljon mukavan oloisia ja houkkuttelevia ravintoloita. 
Varoituksen sananen vielä. Lontoossa on liikaa söpöjä kahviloita, joihin haluaisi mennä vierailemaan.

YLEISFIILIS REISSUSTA
Täytyy kyllä sanoa, että reissu oli kyllä 5/5. En ole koskaan ollut noin rennoin fiiliksin missään. Luulen sen johtuneen yleisesti tutusta paikasta, oman täsmällisyyden sekä panikoinnin rentoutumisesta sekä siitä, ettein minulla ollut kunnolla mitään suunnitelmia. Sää oli kyllä aika täydellinen auringonpaisteineen ja mietinkin välille, että mille aurinkolomalle olenkaan tullut. Kevät näkyi ja tuntui. Nautin kauniista hetkistä ja tuntui, että kaikki asiakaspalvelijat olivat todella ihania ja kohteliaita. Aah.. olin kyllä niin lomalla ja rakkauteni Lontoon katuja kohtaan vain syveni. Kiitos siitä!


Tuli nyt kirjoitettua pitkä postaus, mutta ei tässä vielä kaikki. Minulla on vielä kaksi postaus kyseiseltä matkalta, koska kävin myös toisessa kaupungissa päiväreissulla sekä paljon kuvia reissulta ottaneena tulee parhaiden otosten postauskin.

Inkeri

lauantai 5. maaliskuuta 2016

Silmiin

Viime päivinä olen flunssasta huolimatta fiilistettlyt maaliskuun alkua. Olen myös silmään on pistänyt hieman itseäni huvittaviakin juttuja.


Ensinnäkin eilis-aamulla heräillessäni viikon viimeiseen työpäivään oli ilmeeni ikkunasta ulos katsoessani hieman pettyneen huvittunut. Siellä nimittäin oli lunta. Ulkona autot nököttivät melkein viiden sentin lumikerroksen jälkeen. Lapsethan tietysti olivat innoissaan kaduilla ja koulun pihalla, mutta täytyy myöntää tämän au pairin hymy kyllä hieman hyytyi räntäsateessa rämpiessä. Vaikka talvella sekä lumella on iso paikka sydämessäni niin silti.. Itselleni tämä oli kyllä todella huvittava pettymys, koska ollaan Irlannissa ja vielä on maaliskuu.



Tänään aamulla reippailin salille ennen ovien avaamista. Siellä minä sitten seisoskelin iältään keskimäärin +50 olevien henkilöiden kanssa. Edellis-iltana olin salilla ehkä iältään keskimäärin 20-30 vuotiaiden kanssa. Eli tämän pointtina oli hauska huomata tämä ikäjakauma.



Viime viikon lauantain vietin flunssapotilaana, mutta sunnuntaina oli pakko päästä hengittämään raikasta ilmaan. Suuntasin keskustaan joka kuukauden viimeisenä sunnuntaina järjestettävälle kirpputorille Newmarket 12. Sää oli kaunis ja kun poikkesin sivutielle pois päätieltä, siinä oli jotain niin taianomaista. Se sivukadun hiljaisuus ja jostain kaukaa kuuluva kirkon kellojen ääni sai minut niin ajattomaan tilaan.


Tuossa viime viikon aistinuksia. Kuvat otin viime viikolla arkipäivänä, kun sain yhden päivän kokonaan vapaaksi. Suuntasin lempi ilmaismuseoon Dublinissa taiteeseen ja historiaan liittyvään Decorative Art & History-museoon sekä Dublinin National Botanic Gardeniin.
Ensi viikkoa odotan jo innolla, koska edessäni olisi pikkuloma.

Toivottavasti kaikki on kaikilla hyvin!

Inkeri

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Puuttuva Palanen

Heräsin taas sunnuntaina vähän liian aikaisin ja tajusin pian, että mikä vähän minua mättää täällä olemisessa.


Olen koittanut miettiä, että miten saisin kaikki ajatukset maailman sekä omista murheista hetkeksi pois. Kyllä, käyn viikossa monta kertaa salilla vähän kääntymässä, mutta siitä en kyllä pääse kauhean taianomaisiin fiiliksiin. 
Olen kuunnellut lähes joka ilta suomalaista musiikkia, mutta välillä sekin jää todella kaukaiseksi. Mutta juuri äsken näin jotain kuvia yhdeltä keikalta ja se sai minut valaistumaan ikävästäni live-keikoille.

Minulle on ihan sama olenko yleisössä vai katsojan roolissa, mutta mikään ei vedä vertoja hyvälle klubi-keikalle. Se tunne kun vain saa laulaa ja tanssia kaikkien muiden kanssa, saa kyllä murheet haihtumaan ihan väkisin. En tiedä, mutta siinä on jotain koukuttavaa.
En ole koskaan ollut mihinkään ollut koukussa tai (riippuvainen), mutta hassulta kuin se kuulostaakin, minulla on suuri live-keikan puutos.

Täytyy vain sanoa, että olen välillä vähän kranttu tällaisissa asioissa, mutta suomen kieliset keikat iskee kovempaa kuin muut. 
Joo, ja olisihan se oikein avauduttavaa päästä itsekin laulamaan muualle, kuin pesuhuoneeseen pesukoneen pauhatessa.. 
Täytyy sanoa, että hihitän täällä kuinka hassulta tämän kirjoituksen teko tuntui. Mutta puutos kuin puutos. Taidan alkaa odottamaan kesää ja festareita xD

Inkeri

ps. Kuvassa pikku-Inkeri ensimmäisellä (ja varmaan viimeisell..) ukulele-keikalla xD

perjantai 19. helmikuuta 2016

Puhu vaan

Viimeisillä viikoilla on tuntunut aika raskaalta elämä täällä Irlannissa työn tuomien pikku-muutosten ja täällä olemisen mielekkyyden kanssa. Kuitenkin on yksi tapa, millä kaikki helpottuu huomattavasti. 


Aluksi pari viikkoa kului väsymyksen vallassa ja nyt taas pari kipeytyneen jalan kanssa. Eikä oikein muutenkaan tämä työ enää maistunut. Ajattelin, kuinka kurjaa tämä täällä oleminen onkaan. Sisälleni kasautui niin suuri määrä murheita vain, siitä mistä minun pitäisi löytää ne onnen palaset. Tuntui, että tämä homma on niin nähty.
Mutta sitten kävi se, mitä minun pitäisi oppia tekemään useammin.

Pystyin puhumaan ääneen siitä, että kaikki ei ehkä tunnu niin mukavalta. Se helpotuksen määrä, kun ne yksikseen ajatellut murheet tulivat julki. Sain sanottua ehkä kyynelten säestämänä sen, mutta silti helpotuksen määrää ei voi kuvailla. Onneksi myös muiden ymmärrys tunteisiini olivat ymmärtäväisiä.


Itselleni suurin ongelma ääneen puhumisessa on se, että tunnollisuus muita kohtaan on niin suuri. Ajattelen mielummin, että en halua vaivata omilla murheilla muita olemalla hiljaa niistä. Ja sen myötä sisäinen paha olo vain kasvaa. Voin sanoa, että minulla on mennyt täällä liikaa aikaa siihen, että murehdin muka omaa saamattomuutta ja sitä, etten tykkää tehdä asioita. 
Siis ajatukseni syksyllä tänne tullessahan oli se, että joo minähän opin englannin kielen ihan yhtäkkiä, tutustun suureen määrään uusiin ihmisiin ja matkailen avoimin mielin. Mutta täytyy sanoa, että melkein viidestä kuukaudesta täällä olemisesta olen ainakin puolet ajasta laskenut viikkoja siihen, kun palaan kotiin. Olen kyllä tavannut joitakin uusia ihmisiä ja käyttänyt englantia, mutta liian vähäinen omasta mielestäni. Jotenkin haluaisin mieluummin tutustua enemmin paikallisiin ihmisiin, mutta se on au pairille kyllä todella haastavaa.


Mutta osan murheiden hartioilta poistumisen myötä, jotenkin tuntuu olo paljon elävämmältä. Ja tein täällä päätöksen, että palaan kotiin jo kesän alussa saapuessani pääsykokeisiin. En tiedä pystynkö muuttumaan yhtään rohkeammaksi kielen käytön tain sosiaalisten suhteiden kannalta, mutta jotenkin tuntuu siltä, että pystyn nauttimaan tulevista kolmesta kuukaudesta täällä enemmin. Tiedossa on todella mukavia juttuja, joten haluan nauttia niistä mahdollisimman paljon.

Joten oikeasti ihmiset puhukaa, jos on mieli maassa. Kyllä ihmiset kuuntelee ja ymmärtää, vaikka se tuntuisi haastavalta. Joku sanoisi tässä vaiheessa tuon olevan klisee, mutta ei elämä ja puhuminen todellakaan ole kliseitä. Se ihmisten pitäisi ymmärtää, mikään ei ole kliseistä.

Inkeri 

ps. Hei, minulle saa laittaa postaus-ideoita, jos teillä on joitakin juttuja, joista haluaisitte minun kirjoittavan. Halauksia :)

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

ystävyys

Tänään on ystävänpäivä, joten ajattelin kirjoittaa ajatuksiani ystävyydestä omin näkemyksin.


Ystävyys. Sellainen asia, jota ilman elämä olisi todella ikävää. Silti välillä koen sen itselleni todella haastavaksi ja se tuottaa paineitakin, vaikkei ehkä saisi.
Minun täytyy myöntää, että minulla on rima aika korkealla siinä kenet luettelen ystäväkseni ja kenet en. Olen sellainen henkilö, joka yleisesti ottaen tulee toimeen kaikkien kanssa ja pyrin olemaan kaikkien kaveri, mutta erittäin läheisiä ystävyys-suhteita minulle ei ole kovin montaa. Pystyn keskittymään paremmin yhden henkilön kanssa vietettyyn aikaan kuin monen kaverin. Sen takia luulen, että "luettelen" enemmin ystäväkseni sellaisen kenen kanssa olen viettänyt aikaa enemmin kahdestaan kuin ryhmässä.
Olen ainoana lapsena ollut  aina aika itsenäinen ja kulkenut omia reittejäni. Joten sen takia välillä tuntuu helpommalta olla vain yksikseen, koska uusien tai vanhojen tuttujen näkeminen tuo paineita. 
 Välillä tulee ajatuksia, että entä jos ei ne halua nähdä tai onhan niillä niitä parempiakin.

En koe olevani kovin hyvä ystävä, koska en oikein halua puhua omista vaikeista asioista muille. Ja  minun on vaikea ottaa ystävien kannustusta vastaan, koska tunnen etten riittäisi siltikään. Mutta silloin kun jollaine tärkeällä ihmisellä menee huonosti, otan välillä vähän liikaa paineita ystäväni murheista. Otan niitä tietoisesti, vaikka toinen ei sitä tietäisikään. Pyrin pohtimaan, kuinka voisin tehdä jotain auttaen mahdollisimman paljon.

Mutta olen kuitenkin todella kiitollinen siitä, että elämääni on suotu niin paljon hienoja ihmisiä. Ystäviä, jotka halaavat joka kertaa niin lujaa, että välittämisen tuntee sydämessä asti. Ystäviä, jotka ovat oikeasti kiinnostuneet kuulumisistasi viikkojen taukojen jälkeen. Ystäviä, joiden edessä voi itkeä, jos siltä tuntuu. Ystäviä, jotka kuuntelevat mielellään laulujasi tai tulevaisuuden suunnitelmiasi. Ystäviä, joiden kanssa löytyy sama sävel keskusteluihin joka kerta. Ja ystäviä, jotka varmasti ajattelevat juur nyti SINUA, vaikka et hänen kasvojaan näkisi tai sanoja kuulisi.

Halauksia kaikille ihanille ystävilleni sekä kaikille huikeille ihmisille tasapuolisesti.

Inkeri <3

lauantai 13. helmikuuta 2016

aalto

Aaltoja. Pysähdyn vain hetkeksi. Aurinko pilvien takana, kun tuuli saa meren tanssimaan.


Liikkein voimakkain ranta peittyy tyrskyihin. Viileydessään kuitenkin niin koukuttavaa.


Horisontti sumuinen, vuoret haaleina kuvina takana sään sumuisen.


Simpukan rannalta löysin. Nyt sen sisältä yritän rauhoittavan kohinan löytää.


Kuvat ovat viime viikonlopulta, kun sunnuntaina kävin North Bull Island- nimisellä ranta- ja golfalueella Dublinin pohjois-puolella. Oli taas tarve päästä hengittämään raikasta meri-ilmaa, kovasta tuulesta huolimatta.

Inkeri

perjantai 5. helmikuuta 2016

Mielentilaa


Voin näin aluksi pyytää anteeksi blogi-hiljaisuuttani, mutta minulle ei ole ollut oikein mitään järkevää kirjoitettavaa. En ole tehnyt mitään salilla käymistä kummempaa.
Olen ollut todella väsynyt nyt pari viikkoa, eikä oikein mikään ole kiinnostunut ihan täysillä. Jotenkin olen kuitenkin saanut kannustettua itseni yhdelle paikallisella salille juoksemaan juoksumatolle sekä leikkimään salilaitetteilla.. 
Vaikka väsymystä on ollut, kaikki on muuten hyvin. Tällä viikolla olen tehnyt niin hyviä kasvisruokakokeluita papupihveistä bataattiporkkanalettuihin (joista myös yksi lapsistakin todella piti!)
Täällä krookukset ja narsissit pikkuhiljaa ovat alkaneet putkahtelemaan maan pinnalle. Oi, että odotan kunnon kevään alkamista. Tällä viikolla olen luukuttanut Timo Lassyn ja Anna Puun "Mielentilaa"-kappaletta, joka on todella saanut odottamaan kevättä.

Mutta ei minulla tämän kummempaa. Toivottavasti siellä ruutujen toisella puolella on kaikki hyvin.xx

Inkeri