Aika kuluu nopeampaa kuin huomaammekaan...
Enää olisi kuukauden päivät täällä Irlannissa oloa jäljellä ja siitäkin puolet ovat vapaata sekä matkailua. Jotenkin muistan elävästi syksyllä miettiessäni, että olisipa jo kevät ja nyt se on täällä! Niin lyhyt aika kesään, niin lyhyt aika tämän Irkkuajan loppumiseen...
Miltä nyt tuntuu?
Se minulle nousee mieleeni tällä hetkellä eniten. Voin hyvällä omatunnolla sanoa, että todella hyvältä tuntuu, vaikka tähän noin seitsemään kuukauteen on mahtunut kaikki tunneskaalan osa-alueet. Kuitenkin voin sanoa, että hyvää tämä vain on ollut. Ne pienet alamäet on vain kasvattanut minua tulevaa varten, jossa luulen kohtaavani suurempia murheita kuin nämä täällä koetut. Itselleni aupairin työ ei viimeisimpinä kuukausina ole ollut kovin mielekästä sen samanlaisuuden takia, mutta onneksi tämä perhe on kuitenkin ollut ihanan ymmärtäväinen.
Mutta kaupunkina Dublin on ollut ihana. Olen löytänyt itselleni ne parhaat vakiopaikat ja ihmiset ovat yleisesti ottaen ihastuttavan ystävällisiä, vaikka edelleenkin olen kankea small talkissa. Tuntuu huikealta sanoa asuneensa toisessa maassa ja uskalsi lähteä yksin melkein tuntemattomaan. En tiedä voinko hirveästi kertoa mitään uutta Irlannista muille, mutta sen voin sanoa, että tämä todellakin kannatti.
Miltä tuntuu palata pian Suomeen?
Ajatus Suomeen palaamisesta on (valitettavasti) pyörinyt mietteissäni päivittäin. Vaikka olen nauttinut olostani täällä varsinkin nyt kevätkuukausina, olen silti koko ajan kaivannut Suomeen pääsemistä. Minusta on ihanaa päästä takaisin koti-Suomeen ja näkemään ihmisiä
Olen ikävöinyt erityisesti sitä puhdasta havumetsän hiljaisuutta, vaikka merimaisema horisontteineen on kiilannut sydämeni kärkikastiin. Ja sitä musiikkia kaipaan. Omaa pianoa, kitaraa ja live-keikkoja.
Odotan myös Suomeen pääsyä siksi, koska sitten saan taas mahdollisuuden uudelle sivulle.
Ainoat asiat jotka mieltäni Suomeen palatessa mietityttää, ovat kesän tyhjyys ja se, että en tiedä haluaisinko palata siihen Suomeen, josta olen lukenut huononmielen aiheuttavista uutisista.
Suositteletko pois Suomesta lähtemistä?
Todellakin suosittelen. Eihän tähän varmaan ole muuta vastausta. Mielestäni kaikkien joilla siihen olisi mahdollisuus niin, pitäisi asua elämänsä aikana edes vähän aikaa toisessa maassa. Se saa oikeasti havainnoimmaan ja ymmärtämään maailmaa paremmin, jos asenne on avoin. Pari vuotta sitten en olisi uskonut olevani näin pitkää aikaa pois Suomesta, vaikka halua ehkä olisi ollutkin. Matkailu avartaa ja saa todella huomaamaan sen, mikä elämässä on tärkeintä, kun on kaukana siitä. Mutta ihminen on tilanteissa muuntautumiskykyinen ja sopeutuu yleensä ajallaan uusiin asiohin. Jotenkin koen, että en ole vain suomalainen tai jyväskylälähtöinen, vaan minusta on kasvanut näiden kuukausien aikana maailmankansalainen. Maailmankansalainen joka osaa yrittää ymmärtää kaikkia ihmisiä inhimillisinä ihmisinä sekä tämän maailman upeutta muutenkin.
Mutta eihän tässä vielä olla palaamassa kotiin moneen päivään.. Minulla on suunnitelmia tuleville viimeisille viikoille, enkä meinaa pysyä housuissani, koska innostus niitä kohtaan on niin suuri.
Loppuun vielä kuva minusta Iveagh Gardenissa syömässä GL-vegaanista donitsia vapun kunniaksi. Toivottavasti kaikkien vapun juhlinnat menivät mukavasti. Hirmuisesti terveisiä kaikille ja miljoona sydäntä perään. <3
Inkeri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti